Painopisteistä

Torstai 23.5.2013 klo 3.20 - Mikko Taavitsainen

Olen politiikan untuvikkona joutunut pohtimaan paljon, mikä on minun äänestäjiltäni saama päätehtävä alkaneella valtuustokaudella. Onko se kuntarakenneuudistukseen liittyvä vaikuttaminen vai jokin Järvenpään sisäiseen asiaan liittyvä asia?

Kuntaliitokset ovat olleet viime aikoina paljon esillä, mutta en ole niistä kovin huolissani. On vaikeaa nähdä Järvenpäälle huonoa kohtaloa missään mahdollisessa vaihtoehdossa. Tuo asia tulee esille muutenkin vasta vuoden kuluttua, joten jätän sen myöhempään tarkasteluun. Muistutanpa kuitenkin siitä vaarasta, joka mielestäni meitä uhkaa mahdollisen metropolihallinnon osalta. Mielestäni siinä on iso vaara uuden, kasvottoman ja kustannuksia kasvattavan hallintorakenteen luomisesta, jonka päätösvalta jää suurimpiin kaupunkeihin. Silloin niiden ongelmat helposti ulkoistetaan meille ja muille Keski-Uudenmaan lähiöille, kuten meitä Helsingistä päin katsotaan.

Mahdollisia kuntaliitoksia paljon enemmän minua huolestuttaa toisaalta kykymme huolehtia lakisääteisistä peruspalveluista ja toisaalta kaupungin tasapainoisesta kehittämisestä. Talousennusteet nimittäin näyttävät, että olemme velkaantumassa sietämättömällä vauhdilla lähivuosina. Meidän on siis tehtävä jotain aika dramaattista, jotta noista molemmista tärkeistä asioista voitaisiin huolehtia.

Talousennusteet näyttävät, että nykyiseen verrattuna Järvenpään kaupungin pitäisi vuoden 2016 loppuun mennessä joko supistaa menoja tai lisätä tuloja  noin 15 miljoonan euron verran vuositasolla. Kyse on siis useiden kymmenien miljoonien tasapainoituksesta koko valtuustokaudella. Suomeksi sanottuna kyse on euromääräisesti kymmenen prosenttia suuremmasta verotuksesta, samansuuruisesta menoleikkauksesta tai näiden kombinaatiosta. Valitettavasti sixpack-hallituksen lupaama talouskasvu ei hoida asiaa - luultavasti päinvastoin.

Joudumme takuuvarmasti tinkimään joistakin suunnitelluista investoinneista. Toivottavasti kaupungin kehittämisen kannalta tärkeimimstä voidaan pitää kiinni. Säästöpaineet kuitenkin edustavat lähes koko investointibudjettia.

Menosäästöjä on mahdollista saada myös toimintamenoista. Meillä on lakisääteisiä menoja ja ei-lakisääteisiä menoja. Jälkimmäiset ovat huomattava vähemmistö - valitettavasti. Joudumme tinkimään molemmista, mutta selvää on tietysti se, että ei-lakisääteisistä rahaa katoaa suhteellisesti enemmän. Tähän tulokseen ainakin otaksun vielä aloittamattoman neuvottelun johtavan. Nyt tullaan sitten niihin punaisiin hälytysviivoihin, joiden ylittäminen on sietämätöntä.

Minulla niitä on muutamia, mutta ettei kirjoitus menisi pitkäksi, sanon vain pari. Aloitanpa veroista. Kiinteistöveron nosto ei tunnu hyvältä ollenkaan ja kuntaveron nostaminen yli yhden yksikön on minulle äärimmäisen vaikeaa nykyennustein.  Kyllä silloin on löydettävä isoin osa ratkaisusta menoja kutistamalla. Jään odottamaan noita säästömahdollisuuksia. Niiden aikaansaaminen tulee olemaan tuskallista sekä kaupungin työntekijöille että luottamushenkilöille. Informoin noista vaihtoehdoista, kunhan ne syksyyn mennessä selviävät.

Perussuomalainen periaate kuitenkin on se, että "kaveria ei jätetä". Se tarkoittaa sitä, että vanhuksista, lapsista ja muistakin huolen tarpeessa olevista kannetaan vastuuta kunniallisesti. Mutta kannattaa kysyä kaupungin sloganin perään. Mistä osasta "elinvoimaisesta kulttuurikaupungista" olet valmis tinkimään? Elinvoimaisuudesta, kulttuurista vai molemmista?