Yksimielisyys ja erimielisyys Järvenpään kuntapolitiikassa

Perjantai 12.6.2015 klo 18.46 - Mikko Taavitsainen

Olen ollut mukana kuntapolitiikassa kaksi ja puoli vuotta sitten pidetyistä kuntavaaleista alkaen. Kunnallispoliittinen kokemukseni oli siis lähes olematon, sillä aiemmassa upseerin ammatissani en lain mukaan voinut osallistua oikeastaan muunlaiseen poliittiseen toimintaan kuin äänestämiseen.

Lähinnä lehtiä lukemalla olin saaanut käsityksen, että kuntapolitiikassa asioista pyritään päättämään salaisissa kabineteissa, niistä riidellään kovasti ja lopulta ryhmäkurilla jyrätään nuo kabinettipäätökset. Kokemukseni on nyt 30 kuukauden jälkeen vähän toisenlainen. Laskin varmuuden vuoksi muutamia asioita kaupunginhallituksen pöytäkirjoista siltä varalta, että tuoreehko mielikuvani olisi jotenkin vääristynyt.

Olen jäsen 11-henkisessä kaupunginhallituksessa, joka on tarkastelujaksollani 1.1.2014 - 1.6.2015 kokoontunut 44 kertaa. Noissa kokouksissa on käsitelty 466 pykäläasiaa, joista ehkä noin 400:sta olisi ollut teoriassa mahdollisuus kiistellä tai olla erimielisiä. Laskujeni mukaan äänestyksiin päädyttiin kuitenkin vain yhteensä 21 kertaa 12 eri kokouksessa. Muissa tapauksissa - siis sekä päätöksistä että kokouksista noin 95-prosenttisesti - päätökset ovat olleet yksimielisiä.

Olen lisäksi jäsenenä kaupunginhallituksen 5-henkisessä talousjaostossa sekä Ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten lautakunnassa, jotka molemmat kokoontuvat noin 9 - 10 kertaa vuodessa. Yhteensä niiden kokouksia on ollut valtuustokauden alusta lukien noin 40 kappaletta. En tarkistanut pöytäkirjoista niiden äänestyksiä, mutta en muista niitä olleen ainuttakaan. Nuo luvut eivät tue mielikuvaa rajusti riitelevästä kuntapolitiikasta ainakaan kaupunginhallituksen ja lautakuntien tasolla.

Minut sai tutkiskelemaan asioita taannoinen keskustelu ja päätöksenteko lautakuntarakenteesta, jossa konsensusta ei syntynyt valtuustoryhmien välillä eikä monien ryhmien sisälläkään. Jostain kabinetista kuitenkin yksimielisyyteen usutettiin, sillä sain useimpien valtuutettujen lailla valtuuston puheenjohtajan, Tarja Edryn, allekirjoittaman viestin, jonka keskeinen virke on alla:

"Lautakuntien lakkauttamiseen liittyvä pykälä tuodaan valtuuston listalle vasta sitten, kun puolueet/ryhmät ovat päässeet luottamuspaikkajaosta yksimielisyyteen. Muussa tapauksessa asia siirtyy seuraavaan kokoukseen.”

Kun emme tosiasiassa ole kovin riitaisia ainakaan noiden kokemieni äänestystilastojen valossa, ihmettelin Edryn vaatimusta. Mielestäni se oli vähintään outo valtuuston puheenjohtajalta, jonka tehtävänä on ensisijaisesti katsoa, että valtuuston työskentely sujuu ripeästi. Ehkä valtuuston puheeenjohtaja unohti roolinsa ja puki hetkeksi päälleen oman valtuustoryhmänsä viitan? Järvenpää Plussallahan on ollut vaikeinta sopeutua siihen pitkähköön muutosprosessiin, joka lopulta johti myös lautakuntarakenteen muutospäätökseen.

Minun mielestäni Järvenpään kuntapolitiikassa korostuu aivan riittävästi konsensus. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikista asioista emme siihen ideologisista syistä pääse. Eikä minua ahdista ratkaista erimielistä asiaa lopulta äänestämällä, kuten demokratiassa välillä on tapana tehdä. Olen ollut omassa päätöskäyttäytymisessäni aika konsensushakuinen, sillä kaupunginhallituksessa olen ollut samanmielinen eri ryhmien kanssa seuraavasti: Keskusta 99,0%, SDP 98,3%, Kokoomus 98,0%, Vihreät 97,3%, Vasemmistoliitto 96,5%, Plussa 96,5%. Tai voisihan tuon sanoa myös toisinpäin: Aika samanmielisiä ovat muut olleet kanssani. Suuremman konsensuksen hakeminen ei ole tarpeellista, eikä kokemukseni mukaan läpipahoja ihmisiä ole politiikassa edes mukana, tai sitten minäkin olen konsensukseni kanssa sellainen.

Tänään on Järvenpäässä ensimmäinen kesäpäivä, jolloin lämpötila on kohonnut yli 20 asteen. Kun kuntapolitiikassakin on muutaman kokouksen jälkeen kesätauko, toivotan lukijoille oikein hyvää ja mahdollisimman kuntapolitiikkavapaata kesää. Älkää riidelkö ja muistakaa erään ystäväni "lohdutus" lapsilleen: "Joka päivä ei voi olla kaikkien lempiruokaa."