Vaaleista ja vaaliliitoista

Keskiviikko 1.9.2021 klo 20.02

Ensin pahoitteluni siitä, että olen aika laiskasti kirjoitellut blogiini. Yritän ryhdistäytyä nyt, kun kuitenkin lopulta Perussuomalaisten ehdokaslista ”täyttöehdokkaaksi” suostuin, sain riittävästi äänestäjien luottamusta, ja oma ryhmänikin minut on kaupunginhallitukseen työntänyt.

Ensimmäiseksi haluan tietysti kiittää äänestäjiäni alkukesän kuntavaaleissa. Toivon tapaavani teistä mahdollisimman monia lauantaina 4.9.2021 Järvenpään torilla, missä PS:n paikallisyhdistys järjestää kiitoskahvit kaikkien ehdokkaidemme äänestäjille ja meistä muutenkin kiinnostuneille. Olen tuolloin paikalla klo 9–11.

 

Nyt otsikon aiheeseen. Kaupungin keskusvaalilautakunnan vahvistama vaalitulos kertoo suoraan, ketkä tulivat valituksi valtuutetuiksi ja heidän varahenkilöikseen. Nykyisen kuntalain mukaan valtuutetut valitsevat kunnanhallituksen, lautakunnat ja muutamat muutkin luottamuselimet. Näin tapahtui Järvenpäässäkin uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa 9.8.2021. Päätökset olivat yksimielisiä, mutta pian päätösten jälkeen muutamat valtuutetut ja useat muut valtuuston ulkopuoliset heittivät epäilyksen varjon tuon yksimielisyyden päälle.

 

Valtuuston valinnat eri luottamuselimiin toteutetaan viimekädessä vaalina, ellei valtuustoryhmien välille ole syntynyt yksimielisyyttä valinnoista. Tuolle vaalille on suhteellisuutta korostava matemaattinen kaava, joten jokainen valtuustoryhmä voi etukäteen laskea menestyksensä vaalimenettelyssä. d’Hondtin kaava voi kuitenkin johtaa merkittäviin muutoksiin riippuen valintoja tukevien valtuutettujen määristä. Esimerkiksi Järvenpään tapauksessa 11-jäseniseen kaupunginhallitukseen saa 30 valtuutetun tukiessa seitsemän jäsentä mutta 29 valtuutetun tuella vain kuusi. Sama koskee tietysti kaikkia 11-jäsenisiä lautakuntia. Siis yhden valtuutetun tuen muutos voi vaikuttaa d’Hondtin kaavan rajapinnassa kohtalaisesti luottamuselinten kokoonpanoihin. Noin ison tuen – siis 29–30 valtuutetun - saaminen kuitenkin vaatii teknisiä vaaliliittoja valtuustoryhmien kesken. Suurin yksittäinen valtuustoryhmä meillä on 11-jäseninen.

 

Noita valtuustoryhmiä isompia teknisiä vaaliliittoja on kuntalain mukaan mahdollista muodostaa. Useimmiten niitä muodostetaan luottamuspaikkaneuvottelujen helpottamiseksi ja keskeisimpien puheenjohtajatehtävien varmistamiseksi omalle ryhmälle. Niin kävi nytkin kesän kuntavaalien jälkeen. Ilmeisesti (siis en tiedä varmasti) kokoomus lähti demarien kanssa kokoamaan jo vaaliyönä enemmistöä edustavaa vaaliliittoa, jonka tarkoituksena oli varmistaa molemmille tärkeimmät puheenjohtajuudet (kaupunginhallituksessa ja valtuustossa) sekä kolme paikkaa ja samalla enemmistö kaikissa 11-jäsenisissä luottamuselimissä – siis kaupunginhallituksessa ja lautakunnissa. Tämä enemmistö (>50%) oli erittäin hyvä tavoite demarien ja kokoomuksen yhteenlasketulla 41,6 prosentin kuntavaalien ääniosuudella, jos se olisi onnistunut.

 

Olin oman PS-paikallisyhdistykseni toimeksiannosta yhteydessä kaikkiin valtuustoryhmiin (pl. kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto) vaalien jälkeisenä maanantaina ja tiistaina yrittäen viestiä seuraavaa oman 10-jäseniseksi kasvaneen valtuustoryhmäni puolesta: Hyväksymme vaalituloksen ja d’Hondtin mukaisen tuloksen (ilman vaaliliittoja) luottamuspaikkaneuvotteluissa. Tämä tarkoitti mm., ettemme haasta vaaliliittokikkailulla tai muilla tempuilla suurimmiksi tulleiden demarien ja kokoomuksen mahdollisuutta saada kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajuuksia. Tietysti kerroin PS:n valtuustoryhmän haluavan vaalituloksen mukaisen osuuden muista luottamustehtävistä.

 

Mistään ryhmästä ei minulle kerrottu vaaliliittokaavailuista tuolloin sitä kysyessäni. Mutta sitten luottamuspaikkajakoa tekevien neuvottelijoiden ensimmäisessä neuvottelussa vaalien jälkeisenä torstaina selvisi, että demarit, kokoomus, vihreät ja kristillisdemokraatit olivat muodostaneet teknisen vaaliliiton – Ryhmä 30:n (R30) – jolla oli ratkaiseva enemmistö. Tuo torstain neuvottelutuokio ei tainnut olla kuin 10 minuutin mittainen muiden valtuustoryhmien (PS, Plus, Kesk. ja Vas.) todetessa, että ehkä on mietittävä oman pienemmän vaaliliiton muodostamista. Se – alun perin vaaliliitto 21 – sitten perustettiinkin nopeasti, sillä asiaa oli pohjustettu. Enemmistövaaliliiton perustaminen ei tullut meille yllätyksenä.

 

Tässä neuvottelutaktisesti pakotetussa pienemmässä vaaliliitossa oli kuitenkin alusta lähtien hyvä yhteishenki ja pyrkimys todellisen vaalituloksen mukaiseen jakoon lautakuntapaikkojen, puheenjohtajuuksien ym. jaossa. Tässä mielessä vaaliliittojen välisiä neuvotteluja halusimme aloittaa. Valitettavasti näin ei tapahtunut, sillä saimme jokseenkin yksiniittisen ilmoituksen enemmistön – siis Ryhmä 30 – tekemästä paikkajaosta. Neuvottelut tyssäsivät tähän, ja molemmat vaaliliitot koettivat horjuttaa toisiaan saadakseen etua d’Hondtin laskusäännöistä kosiskelemalla yksittäisiä valtuutettuja tai kokonaisia ryhmiä puolelleen kesä- ja heinäkuun aikana.

 

Menemättä luottamuksellisiin keskusteluihin tarkemmin nuo kosiskelut epäonnistuivat. Mutta sitten yksi valtuutettu, Peter Hagman (Pienen ihmisen asialla -ryhmä), teki aivan oman ratkaisunsa turhautuneena Demarien sisäiseen ja R30:n paikkajakomenettelyyn. Hagman päätti julkisuudessakin perustellen irtautua Demareista ja R30:sta, jolloin muodostuivat R29 ja Vaaliliitto 22. Tämä keikautti vaalimatematiikkaa siten, että nyt Vaaliliitto 22 saikin neljän jäsenen sijasta viisi kaikkiin 11-jäsenisiin luottamuselimiin. On kuitenkin korostettava, että em. kosiskelu alkuperäisen Vaaliliitto 21:n osalta ei kohdistunut Hagmaniin, vaan hän teki ratkaisunsa itsenäisesti.

 

Vaikka vaaliliittojen kesken saavutettiin melko pian sopu periaatteista luottamuspaikkojen jäsenyyksistä, lopullista sopua esti puute lautakuntapuheenjohtajuuksien reilusta jaosta. Tiedän kyllä, että enemmistö (R29) olisi voinuti vaalimenettelyllä viedä kaikki puheenjohtajuudet. Mutta meillä Järvenpäässä nämäkin tehtävät on kyetty jakamaan suhteellisemmin ainakin vuodesta 2013 lähtien. Tämän tietävät hyvin myös R29:n muodostaneet kokoomus ja demarit. Tästä me halusimme Vaaliliitto 22:ssa pitää kiinni nytkin. Ja siksi yksimielisen neuvottelutuloksen saamiseen lopulta tarvittiin koko kesä ensimmäiseen valtuuston kokoontumispäivään asti. Ilman viimeisen päivän sopua meillä ei olisi vieläkään (tätä kirjoitettaessa 1.9.2021) uutta kaupunginhallitusta ja lautakuntia. Hyvä, että umpikuja vältettiin ja edes osittain tuosta suhteellisuusperiaatteesta kyettiin pitämään kiinni.

 

Sopuun päästiin 9.8.2021 mennessä ja hyvä niin. Ikävä maku kuitenkin jäi turhan pitkistä neuvotteluista. En niistä syytä ollenkaan demarien Jarno Hautamäkeä, joka toimi meidän suuntaamme R29:n pääneuvottelijana. Syyt ovat siis käsitykseni mukaan muualla. Ryhmien väliset neuvottelut nyt – kuten yleensäkin - ovat luottamuksellisia, joten minulla ei ole syytä avautua tätä enempää.

 

Vaaliliittojen välinen pitkien neuvottelujen lopputulos ja sopimus on julkinen, ja sitä saa kuka tahansa arvioida omasta näkökulmastaan. Pidän itse oman vaaliliittomme tulosta riittävän hyvänä ja siksi puolsin yksimielistä luottamuspaikkajakoa. Meillä Vaaliliitto 22:ssa kaikki voittivat – pienimmät ryhmät suhteellisesti eniten – todellista vaalitulosta kuitenkaan järkyttämättä.

 

Toimin oman PS-ryhmäni ja myös Vaaliliitto 22:n muiden ryhmien puolesta vaaliliiton pääneuvottelijana. Otin tehtävän vastaan nöyrästi ja uskoen ryhmien luottamukseen. En pettynyt. Annan isot kiitokset paitsi oman ryhmäni kaikille jäsenille myös Plussan, Keskustan ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmille sekä Peter Hagmanille, jotka kaikki kykenivät sulkemaan korvansa seireenien laululta.

 

Kaiken Järvenpään luottamuspaikkojen jakoprosesseissa viimeisten kolmen kuntavaalin jälkeen kokeneena haluaisin isoa muutosta. Toisin kuin meillä monissa kunnissa sama homma hoidetaan viikossa tai kahdessa. Niissä on sovittu periaatteista, jotka takaavat vaalituloksen toteutumisen ilman vaaliliittoja tai muita temppuja. Tällaiseen on siis malleja ja sellaisesta meidänkin pitäisi sopia.

Vaalien jälkeinen yllätys Järvenpäässä

Lauantai 8.4.2017 klo 15.34 - Mikko Taavitsainen

Alla oleva kirjoitukseni ilmestyi Keski-Uusimaa -lehdessä 8.4.2017. Panen kuvitukseksi professori Kari Suomalaisen piirroksen vuodelta 1988. Kari oli kaukonäköinen.

__________________________________________

Järvenpään kaupunginhallitus tekee ensi maanantaina – siis vaaleja seuraavana päivänä – päätöksen uudesta turvapaikkaa hakevien ryhmän asuttamisesta asuntojonojen ohi. Näin käy, vaikka ELY-keskuksen maaliskuun 1. päivänä saapuneen viestin mukaan Järvenpäälle ei tälle vuodelle tarjota uusia muuttajia. Kaupunginhallituksen puheenjohtajajakin ehti iloita asiasta vaalien alla mm. Facebookissa.

ELY-keskuksesta on tullut 10.3. uusi kirje, jossa Järvenpäälle tarjotaan 15 uutta turvapaikanhakijaa. Kaupunginhallituksen tulevan kokouksen päätösehdot

uksen mukaisesti nämä otettaisiin. Miten näin pääsi käymään?

HSL-lipputuki valtuustossa

Keskiviikko 14.12.2016 klo 14.30 - Mikko Taavitsainen

En tätä bloggausta ehkä olisi koskaan kirjoittanut, ellei asiasta olisi noussut melko harhainen keskustelu Facebookissa sekä Järvenpään kuntapolitiikka- että Järvenpää-palstoilla.

Keskustelun aloitti Järvenpään Vasemmistoliiton ensi vuoden (2017) puheenjohtajaksi valittu Markus Lummi. Hän yhdisti alla näkyvässä Järvenpää-palstan fb-kommentissaan Helsingin seudun liikenteen lippujen 14.12.2016 hintakorotuksen Järvenpään valtuuston kokouksessaan 12.12.2016 tekemään päätökseen HSL-lipputuesta luopumiseksi. Tuo yhdistäminen on täysin harhaanjohtavaa ja osoittaa, että Lummi ei ymmärrä hallinnon tai yhteiskunnan toiminnasta ehkä mitään. Tällaisilla muutaman vuorokauden aikajänteillä rauhanajan sopimusyhteiskunnat eivät toimi.

Mutta sitten tuohon HSL-lipputukiasiaan. Tein muutosehdotukseni oheisen videon mukaisesti. En erityisemmin nauttinut esityksestäni, mutta kaupunginhallituksen talousjaoston puheenjohtajana kuitenkin katsoin velvollisuudekseni tutkia valtuuston sitoutumista talouden tasapainotuspyrkimyksiin, jotka valitettavista rahoituspaineista johtuen ovat vaikuttaneet koko tähän valtuustokauteen.

Esitin siis HSL-lipputuen poistamista, millä virkamiesten tekemien laskelmien mukaan olisi noin 200 000 euron nettomenoja vähentävä vaikutus kaupungin kassaan vuonna 2017 ja lipputuen automaattisiksi muodostuneista korotuksista johtuen vielä suurempi vaikutus seuraavina vuosina. Summa ei tietysti ole kovin suuri verrattuna moniin muihin menoihin, mutta siitä nousi summaa isompi kysymys, kun kaupunginjohtaja Kukkonen virkavastuullaan sen otti kaupunginhallituksessa kahteen kertaan esille talouden tasapainotusohjelmaa käsiteltäessä. Tällainen on hyvin poikkeuksellista. Molemmilla kerroilla virkamiesehdotus lipputuesta luopumiseksi hävisi täpärästi vasemmiston (Sdp, Vas, Vihr, Helinä Perttu) äänien voittaessa. 

Muistutan, että virkamiesselvitysten mukaan

• Lipputuki koskee noin 400 henkilöä (pääosin työmatkalaisia), mikä on noin 2% Järvenpään työmatkalaisista.
• Valtiontuki mukaan lukien jokainen noista 400:sta on tänä vuonna saanut tukea noin 750 euroa.
• Em. tuen lisäksi nuo 400 saavat vähentää työmatkakulut verotuksessa, kuten muutkin työmatkalaiset voivat tehdä.
• Järvenpään kassassa lipputuen vuosittainen maksu on kasvanut neljän vuoden aikana 76 000 eurosta (2012) 344 000 euroon (2015), ja kasvu vain jatkuu pääosin HSL:n hinnankorotusten vuoksi. Tuona jaksona kasvu on siis huikeat yli 400 prosenttia. Samana aikana inflaatio on madellut prosenttiluokassa. Kustannusten noususta pienemmän osan selittää lippujen käyttäjämäärän kasvu ja isomman osan vaaditun lippukohtaisen tukisumman loputtomalta vaikuttava nousu.
• Virkamiesselvityksen mukaan menot vähenisivät noin 200 000 eurolla ensi vuonna ja ehkä 260 000 – 300 000 eurolla vuonna 2018, kun sopimus irtisanotaan.
• Tuen lopettaminen ei vaikuta 98 prosenttiin – siis noin 19 000:n - Järvenpään työmatkalaisista.

Jos me tukisimme kaikkia työmatkalaisia samalla summalla, joutuisimme maksamaan vuosittain veroja noin 14 miljoonaa euroa enemmän, mikä tarkoittaisi noin kahden prosenttiyksikön korotusta kuntaveroon. Melko pientä ryhmää työmatkalaisista on siis tuettu aika hulppeasti.

Nyt valtuustossa hävityn äänestyksen jälkeen vasemmistoliitosta on vaadittu laskemaan, millaisia vaikutuksia lipputuen lopettamisella on kaupungin kuntaverokertymään ensi vuonna. Valitettavasti tuon asian laskeminen on hankalaa ja työlästäkin, sillä silloin pitäisi tietää, miten verottaja on kunkin työmatkavähennyksen hyväksynyt. Voi olla, että lipputuen poistuminen nostaa joidenkin ilmoittamia työmatkavähennyksiä ja siten vähentää verotettavaa tuloa. Suuruusluokka voi olla tuhansista  muutamaan kymmeneen tuhanteen euroon. Ei tuo verokertymän vähennys säästöä pois syö.

Voimme vielä tehdä asiasta helpomman ajatuskokeen. Jos lipputuki kasvattaisi verokertymää – siis kunnan tuloja – enemmän kuin mitä tuen antaminen menopuolella maksaa, eikö meidän silloin kannattaisi lisätä tukia valtavasti? Olisimme keksineet taloudellisen ikiliikkujan, joka kai toimisi hienosti Lummin vasemmiston talousteorioissa. Valitettavasti täällä reaalimaailmassa tuollainen ikiliikkuja ei toimi.

Minun tulkintani mukaan kaupunginhallituksen päätöksenteossa voittanut näkökulma perustui ideologiseen joukkoliikenteen tukemiseen joistakin maailmanpelastuksellisista syistä. Minä en usko kovinkaan monen noista 400:sta vaihtavan Helsingin, Espoon tai Vantaan bussia henkilöautoon tuon tuen loppumisen vuoksi. Enkä usko minkäänlaiseen ympäristökatastrofiin nyt tai tulevaisuudessa, vaikka joku vaihtaisikin. Mutta varsinkin vihreän ideologian lähtökohdista ihmettelen sitä, että juuri Vihreät haluavat tukea suorastaan palkitsevasti niitä, joiden hiilijalanjälki on suurin – siis kaukana kotoaan työskenteleviä. Minun logiikkani mukaan Vihreiden pitäisi toimia aivan päinvastoin.

En myöskään usko lipputuen vaikuttavan kaupunkimme imagoon tai houkuttelevuuteen. Jos näin olisi, miksi kaupunginjohtaja esitti tuen lopettamista ja vielä kahteen kertaan? Eikä sillä ole mitattavaa vaikutusta ns. työllistymisen esteisiinkään. Lipputuen kannattajat eivät noista asioista siksi varmaan halunneet mitään laskelmia esittääkään sen paremmin hallituksen kuin valtuuston keskustelussa.

Tiedän hyvin, että tällaisesta muutaman vuoden anteliaasti jatkuneen tuen lopettamisesta ei yleensä kiitosta saa. Siksi uskon useammankin valtuutetun pohtineen kahden vaiheilla äänestyskäyttäytymistään, kun kuntavaalitkin ovat enää neljän kuukauden päässä. Äänestystulos oli kuitenkin alla olevan kuvan mukaan varsin selvä. Tuesta luopumista kannatti 31 valtuutettua, sen jatkamista 18 ja yksi ei halunnut valita kumpaakaan. Vihreällä värillä ovat lipputuen jatkamista halunneet ja punaisella lopettamista kannattaneet.

Minä ilmoitin pitäväni äänestystä populismitestinä. Siis mitä enemmän ryhmissä on kannatusta tuen jatkamiselle, kun vaalitkin ovat ovella, sitä populistisempaa porukka on. No, seuraavassa on tuon äänestyksen populismitulos ryhmittäin: Vasemmistoliitto 100%, Vihreät 86%, Sdp 64%, Kokoomus 17%, Plussa 0%, Keskusta 0%, Kristilliset 0% ja Perussuomalaiset 0%.

Mielenkiintoista on todeta, että myös valtuustossa istuneiden kaupunginhallituksen jäsenten enemmistö (4) kannatti tuesta luopumista ja vähemmistö (3) sen jatkamista. Siis samansuuntaisesti kuin valtuusto.

Tässä vielä linkki videoituun valtuustopuheenvuorooni asiassa:
https://youtu.be/TZGYWOxCn7A

Huolen aiheita niin kuntataloudesta kuin väestönkasvusta

Maanantai 3.10.2016 klo 23.36 - Mikko Taavitsainen

Tässäpä pitämäni ryhmäpuheenvuoro, joka oli osa ensi vuoden talousarvioehdotuksen ja 2018 - 2021 taloussuunnitelman lähetekeskustelua.

Tapaus Lidl Järvenpäässä

Torstai 8.9.2016 - Mikko Taavitsainen

Joku tulee joskus tulevaisuudessa kirjoittamaan Keski-Uudenmaan historiassa tästäkin asiasta. Jos historiankirjoittajaa asia oikeasti kiinnostaa, jätän hänelle ja tämän hetken lukijoille muutaman kommentin paikallisen kaupunginhallituksen jäsenen näkökulmasta.

Järvenpään kaupunginhallitus hyväksyi 5.9.2016 tonttikaupan, jonka perusteella Lidl-konserni rakentaa merkittävän logistiikkakeskuksen Lahden moottoritien Järvenpään eteläisen liittymän tuntumaan. Aluetta kutsutaan markkinointinimellä Boogie.

Tonttikaupan hinta oli noin 6,4 miljoonaa euroa. Kaupungilla oli toki kuluja tontin valmistelusta, mutta voitolle jäätiin reilusti. Lisäksi tulevien vuosien yhteisö-, kiinteistö- ja kuntaverotuotot voivat olla merkittäviä Lidlin toivottavasti menestyksekkäästä toiminnasta Järvenpäässä. Ja useita satoja uusia työpaikkoja uusmaalaisille!

Mikä tämän sai aikaan? Yksi nuijan kopautusko Järvenpään kaupunginhallituksessa? No sekin mutta paljon oli tapahtunut jo aiemmin.

Koko asian on mahdollistanut asennemuutos kaupungin kehittämiseen ja aivan erityisesti rohkeus maanhankintaan. Sen ansiosta Järvenpäällä, joka on maamme tiheimmin asuttuja alueita, on nykyisin tonttimaareserviä niin yrityksille kuin asuntorakentamiseenkin.

Kerrassaan erinomaiset kaupunkikehityksen virkamiehet - Minna Karhunen (nykyisin muissa tehtävissä), Olli Keto-Tokoi, Antti Nikkanen, Kaarina Laine, Ari Piirainen, Sampo Perttula ja moni muu nimeltä mainitsematon - panivat ihan oikeasti toimeksi.

Boogien kaava valmistui lähes ennätysnopeasti, eikä sille löytynyt lopulta edes valituksella hidastajaa. Tiedän, että vastustajia oli, mutta kohtuullisuus silläkin puolella voitti. Kiitos siitä!

Luottamushenkilöorganisaatio alkaen kaupunkikehityslautakunnasta ja päätyen valtuustoon ei lähtenyt "puoluepolitikoimaan", otti asian kunnianhimoisesti ja tuki virkamiestyötä. Yksimielisyys oli poikkeuksellisen vahvaa.

Tämä oli vasta tapaus Lidl. Boogien uusi kaava mahdollistaa useita uusia menestystarinoita, joita ei vielä ole myyty. Myös eteläisestä Lahdentien liittymästä pohjoiseen päin sijaitsevat Intron ja Pietilän yritysalueet ovat mahtavia laskeutumispaikkoja yrityksille, jotka tarvitsevat hyviä yhteyksiä pääkaupunkiin ja koko eteläiseen Suomeen.

Homma on siis vielä kesken, mutta virkamiehemme painavat kaupunginjohtaja Kukkosesta alkaen täysillä noiden alueiden markkinoimiseksi. Elinvoimainen kaupunki ei voi kasvaa ilman uusia yrityksiä ja työpaikkoja.

Ehkä olennaisinta kuitenkin on ollut yritysmyönteisyyden kasvu koko väestössä, mikä tietysti näkyy paikallisestikin. Jos tätä jaksetaan viestiä ja samalla markkinoidaan hyvin, potentiaalia hyville paikallisille yritysuutisille on myös ajalle 2017 - 2020. Niitähän me toivomme myös muualle Keski-Uusimaalle, sillä alueellinen menestyksemme koituu lopulta kaikkien hyväksi.

Tämä mielididekirjoitus julkaistiin myös Keski-Uusimaa -lehdessä 8.9.2016.

Huoli pois, Eemeli!

Tiistai 2.8.2016 - Mikko Taavitsainen

Alla oleva tekstini oli Keski-Uusimaassa 2.8.2016. Se oli vastine valtuutettu Eemeli Peltosen (Sdp) edellisenä päivänä julkaistuun mielipidekirjoitukseen, josta on kuvakaappaus alla.

_____________________________________

Huoli pois, Eemeli!

Järvenpääläinen kaupunginvaltuutettu Eemeli Peltonen kirjoitti 1.8.2016 Keski-Uusimaassa otsikolla ”Rasismi rehottaa perussuomalaisissa”. Peltosen jargoni palauttaa mieleen 1970-luvun. Silloin poliittisesti nykyistä vahvemmat vasemmistopoliitikot yrittivät vaientaa sananvapautta ja rajoittaa poliittista keskustelua käsitteellä ”neuvostovastaisuus”. Rasismi-käsitteestä näköjään yritetään tehdä sille korvaajaa.

Peltonen haastaa perussuomalaisia ja myös puheenjohtaja Soinia nuorisodemarien laajentamalla rasismikäsitteellä, jossa liitetään yhteen maahanmuuttopolitiikan vahingollisten vaikutusten arvostelu ja todellinen rasismi. Jälkimmäinen on torjuttava, kuten lainsäädäntömmekin edellyttää. Ensin mainittu kuuluu PS:ssa vallitsevan käsityksen mukaan sananvapauden ja sallittavan poliittisen keskustelun piiriin. Siksi sen rajoittamisyritykset torjutaan laajoissa piireissä yhtä päättäväisesti ja hyvällä menestyksellä kuin aiemmat yritykset.

Toisin kuin Peltonen väittää, Soini on tehnyt puolueen kannan täysin selväksi jo moneen kertaan. Asia on helposti tarkistettavissa vaikkapa Soinin Youtube-kanavalta (http://timosoini.fi/2014/10/rasismi/). PS:n järvenpääläisissä osissa ei ole erimielisyyttä puolueen puheenjohtajan kanssa.

Yksittäisissä kirjoituksissa esitettyjä mielipiteitä vastaan pitää saada käydä. Tämä pätee myös Peltosen mainitsemiin Hakkaraisen ja Tynkkysen Facebook-kommentteihin. Jäi kuitenkin epäselväksi, mikä niissä oli rasismia, eikä Peltonenkaan sitä asia-argumentein avaa. Valtuutettu Peltosen aikuisikään verrattuna moninkertaisesti pidempään terrorismia, poliittista islamia, Lähi-itää sekä niiden historiaa tutkineena ja myös keskeltä seuranneena voisin antaa vihjeen asia-argumentiksi. Kansanedustaja Hakkaraisen kommenttia ”Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja” voi kritisoida epätarkaksi. Kaikki terrorismiasiantuntijat tietävät, että islamin ideologiasta kumpuavan lisäksi on myös muuta terrorismia. Jos Hakkaraisen virkkeen sivulauseeseen lisäisi toiseksi sanaksi ”lähes”, useimmat terrorismitutkijat sen yleistyksenä hyväksyisivät. Ei yhden sanan puuttuminen ja viimeaikaisten tapahtumien valossa ”lähestotuuden” sanominen kuitenkaan virkkeestä rasistista tee muualla kuin huonotasoisessa poliittisessa propagandassa.

Lopuksi kiitän valtuutettu Peltosta empatiansävyisestä huolesta, joka koski perussuomalaisten luottamushenkilöiden hyvinvointia. Huoli saattoi olla aitokin, mutta joka tapauksessa vapautan valtuustotoverini siitä. Rasismi ei PS:ssa ole hyväksyttävää, ja aivan yhtä yksimielisinä myös torjumme yritykset poliittisesti värittyneisiin käsitelaajennuksiin ja sananvapauden rajoituksiin.

Ystävällisesti Mikko Taavitsainen
Kaupunginvaltuutettu
Kommodori (evp.) ja Suomen puolustusasiamies Lähi-idässä 2005 - 2009

Poliisit ja suomalaiset laajemminkin huolestuneita maahantunkeutumisesta

Sunnuntai 6.3.2016 klo 18.22 - Mikko Taavitsainen

Viime päivinä on julkaistu pari mielenkiintoista mielipidekyselyä nykyisestä maahanmuuttotilanteesta ja siihen johtaneesta politiikasta. Katsotaanpa niiden tuloksia pikaisesti. Annan tekstissä kyselyihin linkit, joista asiasta tarkemmin kiinnostuneet voivat saada lisätietoa.

Helsingin Sanomat julkaisi lyhyen jutun eurobarometrikyselystä, jonka mukaan suomalaista 96 % haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Tämä on tärkeä viesti niin maamme hallitukselle, eduskunnalle, kunnallispoliitikoille kuin medialle ja muille monikulttuurisuutta äänekkäästi tukeneille instituutioille. Tieto tarkoittaa nimittäin sitä, että vain neljä sadasta suomalaisesta ottaisi mielellään vastaan kehitysmaalaisia nykyisellä tahdilla. Toisin sanoen ei juuri kukaan.

Ovatko suomalaiset impivaaralaisia, koska 96 % suhtautuu nuivasti EU:n ulkopuoliseen maahanmuuttoon? Barometrin mukaan suomalaiset kuitenkin suhtautuvat yksiselitteisen myönteisesti EU-kansalaisten oikeuteen asua missä tahansa EU-jäsenvaltiossa (80 % pitää hyvänä asiana). Samansuuntainen tulos saadaan, kun kysytään EU-kansalaisten oikeudesta työskennellä missä tahansa EU-jäsenvaltiossa (85 %). Näyttäisikin siltä, että tässä asiassa suomalaiset osaavat katsoa taloudellisia faktoja, uskovat omia silmiään sekä käyttävät järkeään. He erottavat EU:n sisäisen vapaan työvoiman liikkuvuuden kehitysmaalaisten onnenonkimisesta, mistä viime aikojen maahantunkeutumisessa minunkin mielestäni pääasiassa on kyse. Mitähän rajatonta maahanmuuttoa kannattavat vihervasemmistolaiset poliittiset johtajat ja muut erilaisten rajatonta liikkuvuutta suosivien verkostojen promoottorit arvelevat tästä? Jotain siitä kannattaisi pohtia, sillä tuloksen perusteella edes vasemmistolaisesti ajattelevien tai vihreää ideologiaa kannattavien enemmistöt kuuluvat ylivoimaiseen nuivaan enemmistöön tässä asiassa.

Toinen mielipidekysely selvitti sisäisestä turvallisuudestamme merkittäviltä osiltaan vastaavan poliisikunnan käsityksiä maahanmuuttotilanteen vaikutuksista tuohon asiaan. Muun muassa Aamulehti kirjoitti asiasta. Poliisien tuomio Suomen menneiden vuosien aikana luodulle maahanmuuttopolitiikalle on tyly. Peräti 79 % Lännen Median kyselyyn vastanneista poliiseista piti turvapaikanhakijatilannetta vähintään melko suurena uhkana Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle. Lähes joka neljännen poliisin mielestä uhka on erittäin suuri, kuten oheinen kuva poliisien vastauksista kertoo.

Mistä poliisimme ovat huolissaan? Vastausten perusteluissa korostuu se, että maahantulijoiden henkilöllisyyksiä tai taustoja ei pystytä varmasti selvittämään. Moni uskoo, että joukossa on terroristijärjestö Isiksen edustajia. Siten myös terrori-iskujen mahdollisuus pelottaa. Vastauksissa mainitaan, että tulijoissa on paljon poliisi- ja sotilastaustaisia. Samoin mietityttää tulijoiden kulttuuritausta ja se, että naisia ei kunnioiteta.

Esille nostetaan myös se, että toimettomuudesta ja turhautumisesta voi pitemmällä aikavälillä seurata esimerkiksi jengiytymistä. Poliisit kertovat näkevänsä jo nyt työssään aiemman kotoutumisen epäonnistumisia. Niiden pelätään lisääntyvän. Uhkakuvana ovat Ruotsin esimerkin mukaiset lähiöt, joihin poliisikaan ei uskalla mennä. Yhtälö on hankala, kun poliisit kamppailevat resurssiensa riittävyyden kanssa.

Eurobarometriin kyseltiin kantaa yli 1000 suomalaiselta ja poliisikyselyyn lähes 3000 poliisilta. Niinpä molempien kyselyjen tulosten epävarmuus tai virhemarginaalit ovat hyvin pieniä – vain prosenttiluokassa. Tulokset siis heijastavat tuntoja varsin hyvin.

Minä kirjoitin edellisen bloggaukseni otsikolla ”Rikastumista odotellessa…”. Siinä esitin huoleni kotikaupungissani lähiaikoina tehtävästä päätöksestä EU:n ulkopuolisen maahanmuuton suhteen ja erityisesti sen taloudellisista vaikutuksista. Vähän turhautuneena myös kyselin valmistelevien virkamiesten laskelmia. Nyt meillä on melko laajan virkamiesjoukon tekeminä kelvollisia laskelmapohjia, jotka minulle kelpaavat. Vieläkään ei ole sellaisia luottamushenkilöille tarkoitettuja skenaariolaskelmia, joiden perusteella voisi hahmotella kokonaiskuvaa vuosien päähän. Olen noita laskelmapohjia ja Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoja käyttäen siksi laskemassa itse skenaarioita, joista varmaan jotain julkaisen täälläkin vielä maaliskuun aikana.

Jo nyt nuo vielä keskeneräiset laskelmat osoittavat, että viime vuoden kaltainen hallitsematon maahantulo ja menneiden hallituksien löperyys maahanmuuttopolitiikassa saattavat osoittautua meille järvenpääläisillekin todella kalliiksi virheiksi. Paljon riippuu paitsi siitä, mitä valtuustomme huhtikuussa päättää Järvenpään houkuttelevuudesta, sekä ennen kaikkea siitä, saako EU laajemmin ja oma valtakunnan hallituksemme alueellisesti maahantulon hallintaan ennen seuraavaa rynnäkköä, joka voi alkaa jo muutaman kuukauden kuluttua.

Sivun oikeassa reunassa on maahanmuuttoa Järvenpäähän koskeva pikakysely, johon vastataan nimettömästi. Vastaamalla siihen saat mielipiteesi muidenkin tätä lukevien näkyville.

Rikastumista odotellessa...

Maanantai 18.1.2016 - Mikko Taavitsainen

Maanantaina 11.01.2015 Järvenpään kaupunginhallituksen iltakoulun yhtenä aiheena oli Järvenpään reagointi päällä olevaan maahantulotilanteeseen. Tilanteen vakaata hallintaa kuvaa hyvin se, että paikalle saadut ELY-keskuksen asiantuntijat eivät osanneet kertoa niitä lukuja, joihin meidän pitäisi varautua. Heidän valtakunnallisesti jyvitetyt arvaukset näyttivät, että Järvenpään osuudeksi tulisi joku määrä väestä, jotka ovat pääosin irakilaisia, afganistanilaisia ja somalialaisia nuoria miehiä. Kukaan ei tiedä, jaetaanko osuudet tasan, vai joudummeko lopulta ottamaan 1 - 10 -kertaisen suhteellisen osuuden. Taakkamme voisi olla 70 -700 uutta tulijaa vuodessa. Luvuilla on merkityksensä:

1. Saamme maahantulijoista valtiolta korvauksia kolmen vuoden ajalta. Kuntaliiton laskelmien mukaan nuo korvaukset eivät kata kuluja. Muistetaan, että me ne valtion verotkin maksamme, mutta muutaman vuoden sisällä maksamme maahanmuutosta myös kuntaveroina.
2. Joudumme asuttamaan uudet tulijat. Järvenpään Mestariasuntojen jono on noin 1000 hakemusta. Vuosittain voidaan hyväksyä noin 300 uutta vuokralaista. Jos otamme vuosittain 100 maahanmuuttajaa, he vievät kapasiteetista kolmasosan. Jos otamme 300, he vievät koko kapasiteetin. Jos otamme enemmän, pitää Mestariasunnoille taata nopeasti miljoonittain lisälainaa, jotta uusia kerrostaloja saadaan rakennetuksi.
3. Asuttamisen lisäksi joudumme elättämään ja kouluttamaan tulijat. Tilastojen mukaan miespainotteinen tulijaväestö, josta osalla lienee sotakokemusta, ei kohdentune hyvin eniten kasvavan hoiva-alan kasvutarpeisiin. Tilastot kertovat myös, että tulijat painavat huoltosuhdettamme alas korkean työttömyyden aikana. Työtön maahanmuuttaja maksaa noin 26 000 € vuodessa meille veronmaksajille. 100 henkilöä tarkoittaa 2,6 M€ ja 300 tarkoittaa 7,8 M€. Jälkimmäinen luku merkitsisi sitä, että joutuisimme korottamaan kuntaveroamme prosenttiyksiköllä 2018 tai 2019 alkaen. Jos maahantulo nykyisellään jatkuisi, korotus olisi vuosittain toistuva.
4. Mitä asia vaikuttaa turvallisuuteemme? Ehkä poliisi kertoo asiasta taannehtivasti?

Kaupunginhallituksen talousjaoston puheenjohtajana en ole huolissani Järvenpään tämän vuoden taloudesta maahantulon osalta. Seuraukset – myös taloudelliset – näemme vasta tulevina vuosina. Siksi en käsitä, että iltakoulussa asiaa esitelleen virkamiehen esityksessä ei ollut ainuttakaan laskelmaa kuluista tai muista reaalisista vaikutuksista kuten edellä mainituista vaikutuksista asuntomarkkinoihin tai tarpeesta lisätä maahantunkeutumisohjaajia tms. kaupunkimme palkkalistoille. Se on puutteellista ja tässä suuruusluokassa sietämätöntä suunnittelua. Huolestuttavinta oli kuitenkin se, kun parista hallitusryhmästä vihjattiin, että kysymyksessä ei olisi talousasia ollenkaan. Jättäisivätkö he piikin tämän asian osalta auki?

Mutta asioilla on muitakin puolia. Miten me tästä maahanmuutosta rikastumme? Itse Lähi-idässä pitkään asuneena en sieltä montaa asiaa haluaisi tuoda Pohjolaan mutta jotain kuitenkin. Arvostin eniten huolenpitoa lähisuvun vanhuksista ja myös muista perheenjäsenistä. Vähiten arvostin kaiken toiminnan läpäissyttä korruptiota, monitasoista epätasa-arvoa, lakien noudattamattomuutta, universaalin ihmisarvon kunnioittamattomuutta jne. Vaikka kaikki ihmiset eivät tietenkään syyllistyneet vähän arvostamiini asioihin, valitettavan suuren enemmistön mielestä kaikki tuo oli normaalia.

 

Mitä me opimme näiltä Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian ”nuorukaisilta”, jotka ovat jättäneet vanhuksensa ja muut hyläten omat parhaat arvonsa? Ehkä me opimme lisää noista ”normaaleista” toisien kulttuurien asioista? Olen joskus miettinyt, miksi politiikkamme punavihreä laita haluaa tuoda noita oppeja meille. Monikulttuurisuus toki lisääntyisi, mutta miten kävisi tuon laidan perinteisille tavoitteille, kuten lainkuuliaisuudelle, tasa-arvolle ja ihmisarvolle? Miten me siis rikastumme joko euroilla tai henkisesti mitattuna? Olisin kiitollinen uskottavista ja konkreettisista esimerkeistä. Ilman sellaisia ei kaupungin piikki ainakaan Järvenpään PS:n puolesta ole auki.

Rantapuisto kehittyy

Lauantai 3.10.2015 klo 11.43 - Mikko Taavitsainen

Olin vähän yllättynyt siitä kritiikistä, jota muutamat kaupunginvaltuutetut esittivät Rantapuistoon rakentuvasta skeittiparkista. Eniten minua hämmästytti se, että kritiikin esittäjät olivat olleet itse hyväksymässä sekä skeittiparkin sijoittelun että sen kustannusarvion. En ollut ainoa hämmästynyt. Koko kaupunginhallitus oli enemmän tai vähemmän, ja siksi siellä sovittiin näkemyksen esittämisestä mielipidekirjoituksella. Minua pyydettiin sellainen laatimaan. Tänään 3.10.2015 tuo kirjoitus, johon kh:n jäsenten lisäksi myös valtuuston puheenjohtajisto sekä kaupunkikehityslautakunnan että sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajat ovat yhtyneet, ilmestyi Keski-Uusimaan mielipidepalstalla. Seuraavassa kirjoitus:

_________________________________________________________

Jo edellisellä valtuustokaudella yksimielisesti aloitettua Järvenpään Rantapuiston kehittämistä entistä houkuttelevammaksi ja erityisesti skeittiparkin rakentamista on yllättävästi kritisoitu julkisuudessa. Kerrataan asian taustat:

1. Ajanmukaisista skeittipaikoista oli pulaa Järvenpäässä.
2. Toukokuussa 2011 yhteensä 29 valtuutettua jätti aloitteen hyvän skeittialueen rakentamisesta keskeiselle paikalle.
3. Vuonna 2013 kaupunkikehitys esitteli ideoitaan Rantapuiston kehittämiseksi. Luottamuselimien evästysten saattelemana suunnitelmat palasivat 2014 kaupunginvaltuuston seminaarin tarkasteltaviksi. Niihin sisältyi laadukkaan skeittiparkin rakentaminen vuonna 2015. Suunnitelmat saivat kaikkien luottamuselimien yksimielisen tuen.
4. Joulukuussa 2014 kaupunginvaltuusto hyväksyi 2015 talousarvion, jossa oli varattu rahaa puistoalueiden rakentamiseen. Puistojen rakentamisen osuus hyväksyttiin yksimielisesti.
5. Järvenpään tekninen palvelukeskus käynnisti tarjouskilpailun skeittiparkin rakentamiseksi. Tarjouskilpailuun osallistui yksi tarjoaja 612 000 €:n tarjouksella, joka sisälsi mittavat maansiirtotyöt ja käsityönä tehtävät vaativat veistokselliset betonivalut. Lisäksi kaupunki teki omina töinä noin 80 000 €:n edestä muutoksia ympäröivään puistoalueeseen. Hankkeen valtionavuksi arvioitiin 150 000 €, jolloin kaupungin osuudeksi olisi skeittipuiston osalta tullut 462 000 €. Valitettavasti valtio osallistui vain 90 000 € osuudella, mikä kasvatti kaupungin osuuden skeittiparkista 522 000 euroon. Rantapuistoon on tänä vuonna suunnitelmien mukaisesti investoitu siis noin 700 000 €.

Oleellisinta on se, että Järvenpäässä on pian laadukas skeittipaikka, joka kestää vuosia ilman merkittäviä ylläpitokustannuksia. Tärkeää on myös se, että kunnallinen päätöksenteko ja toteutus ovat edenneet vakaasti kuin kaupunkimme läpi ajavat junat. Oli aluksi nuorison esittämä toivomus, sitten valtuutettujen selvän enemmistön aloite, hyvää suunnittelua virkakoneistossa, valtuuston yksimielinen päätös toteutuksesta ja lopuksi laadukas rakentamisvaihe. Olisiko mallikkaampaa esimerkkiä hyvästä kunnallisesta suunnittelusta ja päätöksenteosta?

Rantapuiston kehittämistä jatketaan, jos valtuusto myöntää tarkoitukseen varoja ensi vuoden talousarvioon. Seuraavaksi vuorossa on senioriliikuntapuisto ja vuonna 2017 peliareenapuisto. Jo aiemmin valmistuneen leikkipuisto Silkkiuikun kanssa nämä matalan kynnyksen liikuntapisteet tarjoavat monipuolisia liikuntamahdollisuuksia kaikille.

Erikoispuistojen kehittäminen ei ole halpaa, kun tarkka ja käsityönä tehtävä betonirakentaminen joudutaan tekemään järvenpohjalle, jonka kantavuutta on erikoisratkaisuilla vahvistettava. Siihen nähden skeittiparkkimme on normaalihintainen. Hyvin rakennettuna se kestää tulevien vuosikymmenten käytön.

Yksimielisyys ja erimielisyys Järvenpään kuntapolitiikassa

Perjantai 12.6.2015 klo 18.46 - Mikko Taavitsainen

Olen ollut mukana kuntapolitiikassa kaksi ja puoli vuotta sitten pidetyistä kuntavaaleista alkaen. Kunnallispoliittinen kokemukseni oli siis lähes olematon, sillä aiemmassa upseerin ammatissani en lain mukaan voinut osallistua oikeastaan muunlaiseen poliittiseen toimintaan kuin äänestämiseen.

Lähinnä lehtiä lukemalla olin saaanut käsityksen, että kuntapolitiikassa asioista pyritään päättämään salaisissa kabineteissa, niistä riidellään kovasti ja lopulta ryhmäkurilla jyrätään nuo kabinettipäätökset. Kokemukseni on nyt 30 kuukauden jälkeen vähän toisenlainen. Laskin varmuuden vuoksi muutamia asioita kaupunginhallituksen pöytäkirjoista siltä varalta, että tuoreehko mielikuvani olisi jotenkin vääristynyt.

Olen jäsen 11-henkisessä kaupunginhallituksessa, joka on tarkastelujaksollani 1.1.2014 - 1.6.2015 kokoontunut 44 kertaa. Noissa kokouksissa on käsitelty 466 pykäläasiaa, joista ehkä noin 400:sta olisi ollut teoriassa mahdollisuus kiistellä tai olla erimielisiä. Laskujeni mukaan äänestyksiin päädyttiin kuitenkin vain yhteensä 21 kertaa 12 eri kokouksessa. Muissa tapauksissa - siis sekä päätöksistä että kokouksista noin 95-prosenttisesti - päätökset ovat olleet yksimielisiä.

Olen lisäksi jäsenenä kaupunginhallituksen 5-henkisessä talousjaostossa sekä Ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten lautakunnassa, jotka molemmat kokoontuvat noin 9 - 10 kertaa vuodessa. Yhteensä niiden kokouksia on ollut valtuustokauden alusta lukien noin 40 kappaletta. En tarkistanut pöytäkirjoista niiden äänestyksiä, mutta en muista niitä olleen ainuttakaan. Nuo luvut eivät tue mielikuvaa rajusti riitelevästä kuntapolitiikasta ainakaan kaupunginhallituksen ja lautakuntien tasolla.

Minut sai tutkiskelemaan asioita taannoinen keskustelu ja päätöksenteko lautakuntarakenteesta, jossa konsensusta ei syntynyt valtuustoryhmien välillä eikä monien ryhmien sisälläkään. Jostain kabinetista kuitenkin yksimielisyyteen usutettiin, sillä sain useimpien valtuutettujen lailla valtuuston puheenjohtajan, Tarja Edryn, allekirjoittaman viestin, jonka keskeinen virke on alla:

"Lautakuntien lakkauttamiseen liittyvä pykälä tuodaan valtuuston listalle vasta sitten, kun puolueet/ryhmät ovat päässeet luottamuspaikkajaosta yksimielisyyteen. Muussa tapauksessa asia siirtyy seuraavaan kokoukseen.”

Kun emme tosiasiassa ole kovin riitaisia ainakaan noiden kokemieni äänestystilastojen valossa, ihmettelin Edryn vaatimusta. Mielestäni se oli vähintään outo valtuuston puheenjohtajalta, jonka tehtävänä on ensisijaisesti katsoa, että valtuuston työskentely sujuu ripeästi. Ehkä valtuuston puheeenjohtaja unohti roolinsa ja puki hetkeksi päälleen oman valtuustoryhmänsä viitan? Järvenpää Plussallahan on ollut vaikeinta sopeutua siihen pitkähköön muutosprosessiin, joka lopulta johti myös lautakuntarakenteen muutospäätökseen.

Minun mielestäni Järvenpään kuntapolitiikassa korostuu aivan riittävästi konsensus. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikista asioista emme siihen ideologisista syistä pääse. Eikä minua ahdista ratkaista erimielistä asiaa lopulta äänestämällä, kuten demokratiassa välillä on tapana tehdä. Olen ollut omassa päätöskäyttäytymisessäni aika konsensushakuinen, sillä kaupunginhallituksessa olen ollut samanmielinen eri ryhmien kanssa seuraavasti: Keskusta 99,0%, SDP 98,3%, Kokoomus 98,0%, Vihreät 97,3%, Vasemmistoliitto 96,5%, Plussa 96,5%. Tai voisihan tuon sanoa myös toisinpäin: Aika samanmielisiä ovat muut olleet kanssani. Suuremman konsensuksen hakeminen ei ole tarpeellista, eikä kokemukseni mukaan läpipahoja ihmisiä ole politiikassa edes mukana, tai sitten minäkin olen konsensukseni kanssa sellainen.

Tänään on Järvenpäässä ensimmäinen kesäpäivä, jolloin lämpötila on kohonnut yli 20 asteen. Kun kuntapolitiikassakin on muutaman kokouksen jälkeen kesätauko, toivotan lukijoille oikein hyvää ja mahdollisimman kuntapolitiikkavapaata kesää. Älkää riidelkö ja muistakaa erään ystäväni "lohdutus" lapsilleen: "Joka päivä ei voi olla kaikkien lempiruokaa."

Kaupungin poliittista organisaatiota syytä uudistaa muun organisaation mukaiseksi

Maanantai 8.6.2015 klo 10.39 - Mikko Taavitsainen

Yhdistää ja yhtiöittääkö vai ei?

Tiistai 27.5.2014 klo 10.45 - Mikko Taavitsainen

Kesäkuun valtuustoistunnossa käsitellään kaupunkikonsernin kiinteistönhoitopalvelujen uudistamista yhden ratkaisuvaihtoehdon valossa. Silloin kaupunginvaltuuston on otettava kantaa seuraavaan päätösehdotukseen:

Teknisen palvelukeskuksen ja Konsernipalveluiden sekä Mestaritoiminta Oy:n toiminnot järjestetään jatkossa Järvenpään kaupunkikonsernin kokonaan omistamassa osakeyhtiössä ja että yhtiön toiminta ja päätöksenteko suunnitellaan järjestettäväksi avoimeksi ja läpinäkyväksi mm. siten, että yhtiön hallituksen asialistat ja pöytäkirjat ovat julkisia.

Asialla on melkoisia vaikutuksia kaupunkimme kahden kiinteistönhoito-orgaanin, Teknisen palvelukeskuksen ja Mestaritoiminta-yhtiön, henkilöstöön. Yhtiöittämisratkaisusta riippuen noin 140 työntekijän työnantaja ja/tai työtoverit saattavat vaihtua. Isolla osalla työehtosopimus voi muuttua, kun kuntatyönantajan sijaan tilalle tulisi Järvenpään kuntakonsernin 100-prosenttisesti omistama yhtiö. Ja tietysti työtehtävätkin ainakin osalla muuttuisivat.

Kaupunkilaisen kannalta muutos voi ainakin aluksi olla huomaamaton, sillä likipitäen samat ihmiset hoitaisivat samoja kiinteistöjä kuin ennenkin, vaikka ylläpitävä organisaatio muuttuisi. Mutta muutoksella havitellaan isohkoja säästöjä. Kaupunginvaltuuston viime marraskuussa hyväksymän talouden sopeutusohjelman mukaan kiinteistönhoidossa on saavutettava noin 800 000 euron säästöt vuosina 2014 - 2016. Ja havitellaan seuraavina vuosina vielä lisää menopaineiden kevennyksiä erilaisilla teknisillä keinoilla.

Kaupunginhallituksen asettama projektiryhmä on työskennellyt låhes vuoden koettaen etsiä sille asetettuun kysymykseen ratkaisua: Miten kiinteistöhoidon palvelut tulisi järjestää mahdollisimman kustannustehokkaasti kaupunkikonsernin sisällä? Alkuvaiheessa oli kolme karkeaa vaihtoehtoa:

1. Teknisen palvelukeskuksen toiminnan tehostaminen ja Mestaritoiminnan kehittäminen erillisinä.
2. Teknisen palvelukeskuksen ja Mestaritoiminnan yhdistäminen konsernin sisäiseksi inhouse-yhtiöksi.
3. Kiinteistönhoitopalvelujen ulkoistaminen ja ostaminen markkinoilta.

Kaupunginhallitus rajasi jo melko alkuvaiheessa vaihtoehto 3:n pois. Aika nopeasti myös vaihtoehto 1 jäi varalle ja tarkemman tarkastelun alle otettiin vaihtoehto 2. Sen mukainen toteutus voisi toteuttaa halutut kustannussäästöt ja samalla siirtää konsernin kiinteistönhuollon nykyaikaan tai parhaiden mainospuheiden mukaan jopa tulevaisuuteen. No, epäilijöitäkin riittää. Heitä on monissa kaupunginhallituksen ryhmissä. Ihan viime aikoina on vaadittu muidenkin vaihtoehtojen selvittelyä. Miksihän sitä ei vaadittu selvityksen alussa, vaan vasta nyt?

Yksi huolen aihe on ollut julkisten rakennusten kiinteistönhoidon päätösten katoaminen osakeyhtiölainsäädännön salaamismahdollisuuksien taakse - siis demokraattisen kunnallisen päätöksenteon ulottumattomiin. Tämä taitaa olla yhteinen huoli kaikille kuntapoliitikoille puoluekannasta riippumatta. No, painotuseroja tietysti on? Toisena huolena ovat tietysti ideologiset syyt: Voiko kunnan hommia yleensäkään tehdä osakeyhtiöstä? Tämä on kaikkein eniten tietysti Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ongelma, mutta myös SDP:n valtuutetuilla ja Vihreiden vasemmistosiivellä voi olla ongelmia asian kanssa.  Eikä asia ole ihan vieras kaikille meille persuillekaan. Kolmantena huolena on ollut tietysti työpaikkojen säilyminen. Aiheuttaako järjestely irtisanomisia? Neljäntenä ongelmana on se, miten temppu olisi tehtävissä niin, että verottajan loputon ahneus ei söisi tavoiteltuja ensimmäisten vuosien säästöjä samantein. Viimeinen viides kysymysluokka liittyy muutoksen onnistumiseen. Miten muutosjohtaminen ja siihen mukautuminen onnistuu?

Tarkastellaanpa ihan pääkohdittain kaikki em. ongelmat:

1. Emokaupunki kuitenkin ostaa kaikki kiinteistönhoidon palvelut. Sen päättävät elimet - siis lautakunnat, kaupunginhallitus ja viime kädessä valtuusto - tekevät päätökset tärkeysjärjestyksestä, ja ne tekevät myös isot hankintapäätökset. Jos siis ostotoiminta toimii, ei pitäisi olla demokratiaongelmia. Jos yhtiön liiketoiminta vielä järjestetään valtuuston päätöksellä avoimeksi, ei asiaa voi mikään muu taho suljetuksi muuttaa. Tätä asiaa on taklattu paljon monissa kaupunginhallituksen ja sen talousjaoston kokouksissa.
2. No tämä ei ole minun ongelmani. En pidä ennakkoluuloisesti yhtiön tuottamaa palvelua kunnallista huonompana tai päinvastoin Karl Marxista huolimatta. Sitä paitsi kysehän ei ole kunnan toimintojen ulkoistamisesta. Pikemminkin kyse on kunnan omistaman toiminnan vahvistamisesta. Muistetaanpa, että kunnan omistama inhouse-yhtiö voi toimia rajoitetusti myös markkinoilla ja haastaa pieneltä osin myös yksityisiä yhtiöitä markkinatilanteen elävöittämiseksi.
3. Kyllä tässä irtisanomisia tulee. Mutta takuuvarmasti niitä tulisi myös nykyisen Teknisen palvelukeskuksen saneerauksessa. Enkä usko jälkimmäisessä vaihtoehdossa vähäisempään irtisanomisten määrään - päinvastoin. Mutta toki myönnän, että molemmissa vaihtoehdoissa irtisanottavien kohdalla voi syntyä isoja henkilökohtaisia ongelmia, jos jatko-ohjausta uudelleen työllistymiseen tai lisäkoulutukseen ei hoideta hyvin, tai persoonakohtainen asenneongelma sellaisen ehkäisee.
4. Tämän asian selvittelyt ovat vielä kesken. Jos valtuusto hyväksyy periaatteessa orgaanien yhdistämisen osakeyhtiöön, yksityiskohtaiset ratkaisuvaihtoehdot jäänevät syksyllä päätettäviksi. Näitä ovat mm. varsinainen yhtiön perustaminen tai nykyisen Mestaritoiminnan laajentaminen jne. Toivottavasti erittäin hyvässä maineessa mm. energiatehokkuuden lisäämisessä valtakunnallisestikin olevan Mestaritoiminnan nimeä ei tässä hukata.
5. Tämähän sitten kaiken lopulta ratkaisee. Tiedän omasta kokemuksesta armeijapiireistä, että suomalaiset ovat maailman hulluinta porukkaa. He seuraavat hyviä johtajia pelottomasti vaikka helvetin esikartanoihin, mutta kehnon johdon kanssa käyttäydytään viisaan aasin lailla ja viivytellään kaikkia muutoksia. Kyse on siis siitä, miten muutoksen alainen henkilöstö vakuutetaan siitä, että parempi tulevaisuus - siis paremmat edellytykset palvella kaupunkilaisia - on edessä. Ja että noita parempia edellytyksiä ei oteta työntekijöiden selkänahasta, vaan ne imetään heidän luovuudestaan, aloitteellisuudestaan ja rohkeudestaan. Ja että menestyksestä myös voidaan palkita niillä mahdollisuuksilla, jotka yhtiöllä ovat käytettävissään. Miten tässä tapauksessa kahden organisaation mahdollisesti yhdistyessä kyetään säilyttämään molempien vahvuudet ja eliminoimaan heikkoudet. Muutosjohtamisesta siinä on kyse, ja ehkä siksi täytyy myös joidenkin pomojen vaihtua?  Valtuuston mahdollisen yhtiöittämispäätöksen jälkeen kaupunginhallituksen ja johtavien virkamiesten on otettava rohkea ote tähän asiaan, jotta kitka jää vähäiseksi.

Minä toivon, että kaupunginvaltuusto kykenee tekemään päätöksen asiassa istunnossaan 9.6., jotta nykyisen Teknisen palvelukeskuksen ja Mestaritoiminnan jo pitkään epätietoisuudessa olleita kahden organisaation henkilöstöjä ei jätetä epätietoisuuden valtaan kesälomien ajaksi. Kyllä vastuullisen kuntapäättäjän täytyy pystyä sellaiseen periaateratkaisuun vuoden valmistelun jälkeen, joka mahdollistaa työntekijöitä eniten kiinnostavien asioiden selvittelyn kesän ja syksyn aikana. Epävarmuutta on kestänyt tältä osin jo aika pitkään.

Lue lisää »

Järvenpään talouden tasapainottaminen ja suhteellisuus

Tiistai 29.10.2013 klo 9.14 - Mikko Taavitsainen

Perussuomalaisena valtuutettuna voisin helposti vyöryttää syyn kaupunkimme taloudellisesta kurimuksesta istuvalle valtakunnan hallitukselle, joka on pannut kuntakentän talouden koetukselle.  Yhtä helposti voisin syyttää edellistä kaupunginhallitusta ja -valtuustoa menojen paisuttamisesta yli taloudellisen kestokyvyn. En hukkaa aikaa kumpaankaan, sillä euroakaan ei Järvenpään talous noilla purkauksilla kohenisi.

Järvenpään on kurottava umpeen noin 50 - 60 miljoonan euroa vajetta, jota käyttötaloudessamme on seuraavan kolmen vuoden aikana.  Tähän tähtää kaupunginhallituksen keväällä käynnistämä talouden tasapainottamisohjelma, joka jätetään valtuuston päätettäväksi maanantaina 28.10. Valitettavasti tuon ohjelman esittämät menoleikkaukset näyttävät riittävän enintään noin 12 miljoonaan euroon.  Lisäksi kaupunginhallitus joutui aloittamaan kaupungin työntekijäjärjestöjen kanssa yt-neuvottelut, joiden arvioidaan tuovan noin 13 miljoonan säästöt vuoden 2016 loppuun mennessä. Loput 25 -35 miljoonaa joudutaan keräämään karsimalla tai lykkäämällä investointeja sekä korottamalla veroja. Tästä huolimatta emokaupungin lainamäärä kasvanee noin 20 miljoonalla eurolla verrattuna vuoden 2012 loppuun.   Lisäksi kaupunkikonsernin lainanotto kasvaa vähintään 70 miljoonalla eurolla uuden Terveystalon ja asuintalojen rakentamisesta. Kyllä siis investoimmekin rajusti elvyttäen, mutta pääosin teemme sen lainarahalla.

Talouden tasapainottamisella pyritään varmistamaan Järvenpään - tai minkä kunnan osa sitten vuonna 2017 olemmekin - kyky vastata niihin haasteisiin, joita meillä on 2020-lukua lähestyttäessä. Kovimmat paineet aiheutuvat väestömme ikääntymisestä ja siitä johtuvasta vanhusten kasvavasta hoivatarpeesta. Se tuo jokaisena seuraavana vuonna 2030-luvulle asti uuden 1,5 - 2,5 miljoonan euron menopaineen. Tämä vastaa 0,2 - 0,3 kuntaveroyksikön nostoa joka vuosi. Valitettavasti emme ole paineinemme yksin, sillä kaikki kunnat ovat samassa tilanteessa ennemmin tai myöhemmin.

Toisiko talouden aikanaan alkava kasvu helpotusta? Apua sieltä ei näytä olevan nopeasti tulossa. Ehkä valtakuntaa ylivelkaannuttava hallitus kiinnostuu joskus kuntien talousahdingosta? En menisi lyömään asiasta vetoa ainakaan ennen seuraavia vaaleja. Laskisimmeko selvästi palvelutasoa suurimmissa menoluokissa - siis terveydenhuollossa, vanhustenhuollossa vai lasten koulutuksessa? Ei taida sopia kenellekään, eikä se ilman lainmuutoksia edes onnistuisi. Jätämmekö piikin auki joko loputtomasti velkaantumalla tai korottamalla kuntaveroja yli 25 prosentin tasolle? Kyllä kai meidän on itsemme pelastettava ja ihan omin voimin.

Säästötoimenpiteet, jotka valitettavasti vaikuttavat niin kaupungin työntekijöihin kuin ei-lakisääteisiin palveluihin ja maksuihin sekä toivottavasti tämän valtuuston viimeisiksi jäävät veronkorotukset mahdollistavat, että tärkeistä lakisääteisistä palveluista ja myös kaupunkimme kehittämisestä pystytään huolehtimaan joutumatta kriisikunnaksi. Kunnan perustehtävien hoito ei vaarannu, ja väestön ikääntymisen haasteeseenkin pystytään vastaamaan.

Kymmenien miljoonien eurojen tasapainotuspakettia on mahdotonta rakentaa niin, että jokainen kuntalainen olisi siihen tyytyväinen. Kärsimystä sen teko on ollut niin virkamieskunnassa kuin kaupunginhallituksessa. Ymmärrän, että monilla on perusteltuja syitä esittää suunnitelmaan vastalauseita. Toivottavasti niissä muistetaan suhteellisuus. Joku menettää sen ylimääräisen englannintunnin, toisella nousee uimalipun hinta, kolmas jää pakkolomalle, neljänneltä saattaa kadota vakaana pidetty työpaikka, ja meidän kaikkien tuloihin tulee kohoavista veroista johtuen lovi. Mutta ketään ei sentään susille heitetä nyt eikä tulevaisuudessakaan, jos ja kun talous pidetään tasapainossa.

Pieni mutta periaatteellinen asia

Tiistai 10.9.2013 klo 23.27 - Mikko

Maanantaina 9.9.2013 tehtiin päätökset Järvenpään politiikassa koskien humanitaarista maahanmuuttoa. Olen noihin päätöksiin kohtalaisen tyytyväinen, joskin tiedän niiden aiheuttavan närää osassa kaupunkilaisia.

Kaupunkimme päätti osoittaa asuinpaikan vuosina 2014-2017 noin 15 turvapaikanhakijalle tai pakolaiselle vuosittain. Olisin itse tyytynyt 10 tulijaan vuosittain, mistä syystä äänestytin yhdessä Keskustan Tomi Passin kanssa asiasta. No hävisimme 7-4, mutta asiasta sentään saatiin aikaan äänestys. En pidä kovin suurena asiana sitä, onko vastaanotettava määrä 10 tai 15. Tiedän, että eräissä ryhmissä olisi ollut kaipuuta isompiinkin määriin. Päätös nuo haihattelut kuitenkin torjui.

Järvenpäällä ei ollut nykyisen lainsäädännön puitteissa muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä sopimus valtion ELY-keskuksen kanssa jonkinlaisesta turvapaikkaturistien ja pakolaisten määrästä. Nimittäin ilman ko. sopimusta joutuisimme maksamaan tänne asettuvien humanitaaristen maahanmuuttajien kulut alusta loppuun. Tekemällä sopimuksen saamme valtiolta korvauksen ensimmäisten 3-4 vuoden ajalta, minkä jälkeen sitten maksamme sossusta loppuelämän, elleivät nämä ihmiset kykene itseään elättämään. Minun logiikallani tehdään sopimus, joka kattaa kulut edes muutaman ensimmäisen vuoden osalta verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki kulut Kela-osuuksia lukuunottamatta jäävät Järvenpään veronmaksajien piikkiin. Tältä osin koko kaupunginhallitus oli yksimielinen.

No sitten äänestettiin kolmesta vaihtoehdosta, jotka erosivat toisistaan kahdelta osin - kokonaishinnaltaan ja asuntotarpeeltaan. Kaupunginjohtaja Kukkosen perusehdotus oli vaikutuksiltaan keskimmäinen, Tomi Passin ehdotus halvin ja Vihreiden Taru Tiusasen ehdotus kallein. Euromääräisesti näillä ei ole kovin suuria eroja. Haitari halvimman ja kalleimman välillä lienee muutaman sadantuhannen euron luokassa vuositasolla 2020-luvun alkuvuosina. Se on promilleluokan pikkusumma tuolloin ehkä 300 - 1000 miljoonan euron käyttötaloudessa kuntaliitospäätöksistä riippuen. Kaupunginjohtajan kustannusvaikutuksiltaan keskimmäinen päätösehdotus - vähintään 15 henkeä vuosittain - siis voitti.

Kuten otsikossa vihjasin, kyse on myös periaatteellisesta kysymyksestä. Järvenpää nimittäin joutuu ELY-keskuksen kanssa tehdyn sopimuksen velvoittamana järjestämään asunnon kuntapaikan saaville henkilöille. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka vuosi 15-20 ulkomailta tulevaa ja aluksi valtion kustannuksella elävää ihmistä ohittaa järvenpääläiset ja muutkin suomalaiset vuokra-asunnonhakijat lähes 1000 ihmisen vuokra-asuntojonossa. Siis joka vuosi. Minua "hatuttaisi", jos olisin se nuori kotimainen asunnonhakija jonon paikoilla 16-30 tai vaikka suuremmillakin numeroilla.

Ehkä Keskustan ja PS:n ehdottamaa sekä Järvenpää Plussan äänestyksessä kannattamaa isompaa turvapaikkaturistikiintiötä halunneet Kokoomuksen, SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton hallitusedustajat ovat valmiita rakentamaan joka vuosi yhden pienkerrostalon näille vieraillemme, jotta omien kansalaistemme asuntojonot eivät pitene? En tätä tiedä, mutta miljoonakustannuksia se tietäisi - joka vuosi.

Jos haluat kommentoida tätä juttua, muistanet, että minulla tai Perussuomalaisella puolueella ei ole mitään rehellistä työtä ja sen mukaista veroa maksavia maahanmuuttajia vastaan. Me emme myöskään vastusta vaikkapa avioitumisen kautta tapahtuvaa maahanmuuttoa. Mutta kyllä me saamme esittää kritiikkiä suomalaisia syrjivää ja kallista maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Järvenpään päätöksen esimerkki osoittaa, että ainakin jotkut suomalaiset joutuvat omassa maassaan huonompaan asemaan tuon politiikan seurauksena vuosittain. Minä ja muutama muu kaupunginhallituksen jäsen olisi halunnut pitää tuon luvun mahdollisimman pienenä. Emme siinä onnistuneet, mitä pyydän anteeksi.

Kuntapolitiikan syksy alkaa

Tiistai 27.8.2013 klo 0.59

Järvenpään kuntapolitiikassa alkaa kylmä syksy. Vaalien jälkeiset lautakunnat, valtuusto ja kaupunginhallitus joutuvat talven ja kevään harjoittelun jälkeen tositoimiin nyt, kun joudutaan käsittelemään pahasti velkaantuvan kaupunkimme tulevien vuosien talouskehyksiä. Lisämaustetta syksyn kuntapolitiikkaan tuovat tietysti kuntauudistusselvitys, eri valtuustoryhmien mahdolliset kysymykset ja esitykset sekä valtakunnan hallituksen apaattiselta tuntuva asioiden hoito taloudellisen stagnaation ja nollakasvun rajamailla. Tapahtuupa noissa viimeksi mainituissa asioissa mitä tahansa, merkittävimmäksi asiaksi Järvenpään kuntapolitiikassa nousee päätöksemme noista tulevien vuosien talouskehyksistä.

Olen itse aika tyytyväinen siihen, että kaupunginhallitus päätti keväällä ottaa ulkopuolisen selvittäjän vetämään talouden tasapainottamisen suunnittelua. Ensimmäiset luottamuselimiin tulleet merkit näyttäisivät siltä, että myös kaupungin työntekijät ovat ottaneet tämän suunnittelun vakavasti. Alkukevään ja kesän aikana on aidosti pohdittu, missä asioissa kaupunki voi säästää. Lautakunnat ovat saamassa näistä ideoista ensimmäisiä ajatuksia samalla, kun kaupunginvaltuusto ensi maanantaina keskustelee tulevan vuoden talousarviosta ja seuraavien vuosien kehyksistä ensimmäistä kertaa.

Minä toivoisin, että tuo taloudellisia kehyksiä koskeva valtuustokeskustelu pysyisi ainakin vielä tässä vaiheessa periaatteellisella tasolla. Perustelen tätä muutamalla syyllä.

1. Valtuustolla eikä lautakunnillakaan ole vielä todellisia tietoja siitä, kuinka paljon vuosittaista talousarviota on tarpeen tasapainottaa. Luvut lienevät suurempia, kuin keskimääräinen valtuutettu on odottanut. Ehkä saamme tarkempia lukuja lokakuun kokoukseen?
2. Järvenpään talousnäkymät ovat sen verran huonot verrattuna 2000-luvun parempiin vuosiin, että fantastisten näkymien sijaan on katsottava realiteetteja suoraan silmiin. Meidän on saatava useiden miljoonien säästöjä joka vuosi.
3. Säästöistä huolimatta meidän on huolehdittava siitä, ettemme niillä iske alueemme yritystoimintaa heikentävästi emmekä myöskään pane nuorisoamme, vanhusväestöämme tai muuten meidän vahvojen aikuisten tukea tarvitsevia huonompaan asemaan. Sanon suoraan, että Järvenpään menoleikkausten on kohdistuttava minuun ja kaltaisiini melko hyvinvoiviin keskituloisiin. Ja niin on kohdistuttava myös todennäköisten veronkorotusten.

Olemme Järvenpään Perussuomalaisten keskuudessa pohtineet asioita ja nostaneet kriisitietoisuutta, mikä helpottaa tulevien ja suurelta osin ikävien menoleikkauspäätösten tekoa. Yritämme pysyä joustavina edesssä olevia valtuustoryhmien neuvotteluja varten, jotta voisimme päästä hyvään yhteisymmärrykseen ja vahvaan enemmistöön lopullisessa päätöksenteossa. Kymmenen vaatimatonta toivomusta meillä kuitenkin on em. asioiden lisäksi:

1. Ensin katsotaan säästöt ja vasta sitten keskustellaan verojen korottamisesta.
2. Säästöjen pitää olla ensisijaisesti rakenteellisia. Niillä pitää siis saada pysyviä säästöjä menoista.
3. Ns. pyhiä asioita, joista ei voida keskustella, ei ole. Toki lakeja noudatetaan.
4. Investointien myöhentämiset tai leikkaukset ja verojen korotukset eivät saa kohdistua paikallisen yritystoiminnan kilpailukykyyn ja siten heikentää järvenpääläisten työllistämismahdollisuuksia.
5. Verotuksellisesti ei pidä mennä merkitsevästi naapurikuntien edelle.
6. Valtuustokaudella tehdään enintään yksi veronkorotus kaikkiin kunnan päätettävissä oleviin verolajeihin. No mieluiten ei yhtään.
7. Kaupungin kasvu sopeutetaan tuloihin, joiden kasvu tai väheneminen arvioidaan jatkossa realistisesti.
8. Ei takerruta paikallispoliittisesti herkullisiin pikkuasioihin, vaan keskitytään isompiin.
9. Talous on tasapainossa valtuustokauden päättyessä.
10. Ollaan avoimia keskustelussa, ja ajatellaan nimenomaan järvenpääläisten etua. Jätetään maailman ja Suomenkin pelastaminen valtakunnan tason poliitikkojen tehtäväksi.

Ehkä jokainen toivomukseni ei sovi kaikille ryhmille? Mutta näillä perussuomalaisilla periaatteilla minä aion lähteä neuvottelemaan kuntapolitiikan syksyn aluksi. Otan mielelläni lisäohjeistusta tavallisilta järvenpääläisiltä. Hyvä aika antaa sitä on vaikkapa Maa elää -tapahtuma torilla 7.9.2013. Aion haastaa siellä vieraaksi saapuvan "maailman vaarallisimman persukansanedustajan" rajuun väittelyyn. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Päivitys 2.9.2013: Valitettavasti tuo tilaamamme "maailman vaarallisin persukansanedustaja" ei ehdi Maa elää -tapahtumaan. Mutta ehkä saamme Jussi Halla-ahon vieraaksemme myöhemmin johonkin toiseen tapahtumaan.

Painopisteistä

Torstai 23.5.2013 klo 3.20 - Mikko Taavitsainen

Olen politiikan untuvikkona joutunut pohtimaan paljon, mikä on minun äänestäjiltäni saama päätehtävä alkaneella valtuustokaudella. Onko se kuntarakenneuudistukseen liittyvä vaikuttaminen vai jokin Järvenpään sisäiseen asiaan liittyvä asia?

Kuntaliitokset ovat olleet viime aikoina paljon esillä, mutta en ole niistä kovin huolissani. On vaikeaa nähdä Järvenpäälle huonoa kohtaloa missään mahdollisessa vaihtoehdossa. Tuo asia tulee esille muutenkin vasta vuoden kuluttua, joten jätän sen myöhempään tarkasteluun. Muistutanpa kuitenkin siitä vaarasta, joka mielestäni meitä uhkaa mahdollisen metropolihallinnon osalta. Mielestäni siinä on iso vaara uuden, kasvottoman ja kustannuksia kasvattavan hallintorakenteen luomisesta, jonka päätösvalta jää suurimpiin kaupunkeihin. Silloin niiden ongelmat helposti ulkoistetaan meille ja muille Keski-Uudenmaan lähiöille, kuten meitä Helsingistä päin katsotaan.

Mahdollisia kuntaliitoksia paljon enemmän minua huolestuttaa toisaalta kykymme huolehtia lakisääteisistä peruspalveluista ja toisaalta kaupungin tasapainoisesta kehittämisestä. Talousennusteet nimittäin näyttävät, että olemme velkaantumassa sietämättömällä vauhdilla lähivuosina. Meidän on siis tehtävä jotain aika dramaattista, jotta noista molemmista tärkeistä asioista voitaisiin huolehtia.

Talousennusteet näyttävät, että nykyiseen verrattuna Järvenpään kaupungin pitäisi vuoden 2016 loppuun mennessä joko supistaa menoja tai lisätä tuloja  noin 15 miljoonan euron verran vuositasolla. Kyse on siis useiden kymmenien miljoonien tasapainoituksesta koko valtuustokaudella. Suomeksi sanottuna kyse on euromääräisesti kymmenen prosenttia suuremmasta verotuksesta, samansuuruisesta menoleikkauksesta tai näiden kombinaatiosta. Valitettavasti sixpack-hallituksen lupaama talouskasvu ei hoida asiaa - luultavasti päinvastoin.

Joudumme takuuvarmasti tinkimään joistakin suunnitelluista investoinneista. Toivottavasti kaupungin kehittämisen kannalta tärkeimimstä voidaan pitää kiinni. Säästöpaineet kuitenkin edustavat lähes koko investointibudjettia.

Menosäästöjä on mahdollista saada myös toimintamenoista. Meillä on lakisääteisiä menoja ja ei-lakisääteisiä menoja. Jälkimmäiset ovat huomattava vähemmistö - valitettavasti. Joudumme tinkimään molemmista, mutta selvää on tietysti se, että ei-lakisääteisistä rahaa katoaa suhteellisesti enemmän. Tähän tulokseen ainakin otaksun vielä aloittamattoman neuvottelun johtavan. Nyt tullaan sitten niihin punaisiin hälytysviivoihin, joiden ylittäminen on sietämätöntä.

Minulla niitä on muutamia, mutta ettei kirjoitus menisi pitkäksi, sanon vain pari. Aloitanpa veroista. Kiinteistöveron nosto ei tunnu hyvältä ollenkaan ja kuntaveron nostaminen yli yhden yksikön on minulle äärimmäisen vaikeaa nykyennustein.  Kyllä silloin on löydettävä isoin osa ratkaisusta menoja kutistamalla. Jään odottamaan noita säästömahdollisuuksia. Niiden aikaansaaminen tulee olemaan tuskallista sekä kaupungin työntekijöille että luottamushenkilöille. Informoin noista vaihtoehdoista, kunhan ne syksyyn mennessä selviävät.

Perussuomalainen periaate kuitenkin on se, että "kaveria ei jätetä". Se tarkoittaa sitä, että vanhuksista, lapsista ja muistakin huolen tarpeessa olevista kannetaan vastuuta kunniallisesti. Mutta kannattaa kysyä kaupungin sloganin perään. Mistä osasta "elinvoimaisesta kulttuurikaupungista" olet valmis tinkimään? Elinvoimaisuudesta, kulttuurista vai molemmista?

Kenen asialla ollaan?

Maanantai 25.3.2013 klo 0.27 - Mikko Taavitsainen

Kunta- ja soteuudistushankkeet nostattavat pintaan myös periaatekysymyksiä. Yksi ensimmäisistä näistä oli minun kohdallani kysymys, ketä edustan ja kenen asiaa minun kuuluu edustaa näiden uudistusten valmistelussa. Pitäisikö kaupunginvaltuutettuna katsoa koko maailman etua, Suomen etua, jonkun määrittelemän metropolialueen etua vaiko järvenpääläisten etua?

Ehkä pettymykseksi erilaisille maailmanparantajille valitsen helposti järvenpääläisen näkökulman erilaisiin muutoshankkeisiin. Perustelen tämän lähestymistavan kolmella asialla. Minua ei ole valittu tekemään päätöksiä laajemmasta näkökulmasta. Kuntavaalien mandaattini ulottuu vain järvenpääläisten asioihin ja hyvinvointiin. Toisaalta uskon, että keravalaiset, tuusulalaiset ja muutkin päättäjät osaavat katsoa samoja asioita omien äänestäjiensä edut huomioiden. Kun naapurikunnissa asuvien ajatukset ja edut yhtyvät, on edellytyksiä tehdä yhteistyötä, ja näihin kuntarakenneuudistuksiin liittyen vaikkapa yhdistyä.

Metropolialuehanke - siis nimenomaan vahvan metropolihallinnon aikaansaaminen - on yritys pakottaa pääkaupunkiseudun kunnat normeihin ja määräyksiin, jotka enemmistö päättää. Tuo enemmistö on Helsingissä ja osin Espoossa sekä Vantaalla. Lukiessani metropolialueen esiselvitystä, totesin alueen isoimpien ongelmien liittyvän kalliisiin asuntoihin, liikenneruuhkiin, humanitaarisen maahanmuuton ja segregaation ongelmiin. Nämä ovat nimenomaan metropolialueen kolmen isoimman kaupungin ongelmia, ja ne siis pitäisi ratkoa metropolihallinnolla.

Olen aiemmin todennut, että en halua yhtään vastustaa Helsingin, Espoon ja Vantaan itse aiheutettujen ongelmien ratkaisemista. He saavat tehdä asiat niinkuin haluavat. Mutta pidän epäreiluna sitä, että niitä ongelmia ja niiden ratkaisuja yritetään levittää laajemmalle metropolialueelle. Se ei ole ongelmien ratkaisemista vaan niiden levittämistä. Eikä tuo ongelmien levittäminen ole hyvä ratkaisu laajemmalle metropolialueelle ja Suomellekaan. Siksi vastustan jyrkästi vahvaa metropolihallintoa, jota kuulemma Uudenmaan Vihreät ja SDP jo kannattavat. 

Järvenpääläisen kaupunginvaltuutetun tehtävänä on ensisijaisesti katsoa järvenpääläisten etua. En häpeä kertoa julkisesti sitä, että vastustan asiansa huonosti hoitaneiden kaupunkien ongelmien siirtoa meidän keski-uusimaalaisten maksettaviksi. Siksi vastustan vahvaa metropolihallintoa. Enkä aio ottaa tehtäväkseni myöskään laajempia maailmanparannukseen liittyviä vastuita, sillä en koe kuntavaaleissa saaneeni asiaan mandaattia. Keskityn siis Järvenpään asioihin ja järvenpääläisten etujen ajamiseen. En usko saaneeni kuntavaaleissa tuota laajempaa tehtävää äänestäjiltäni.

Toivon Helsingin, Espoon ja Vantaan pääosin Kokoomuksesta, SDP:stä ja Vihreistä koostuvien päättäjien ratkaisevan ongelmansa ihan itse ja mandaattinsa mukaisesti.  Perustakaa vaikka mikä metropolinne, mutta pitäkää se keskenänne. Voimme osallistua keski-uusimaalaisten Helsingissä kokemien ongelmien ratkaisuun, kunhan kyse ei ole ongelmien siirrosta. Siihen ei tarvita vahvaa metropolihallintoa.

Metropolihallinto

Perjantai 8.3.2013 klo 19.46 - Mikko Taavitsainen

Suhtaudun aika avoimesti erilaisiin vaihtoehtoihin Keski-Uudenmaan
kuntarakenteen järjestämiseksi. Tähän asti aikaansaamani analyysi ei siis sulje pois Järvenpään säilymistä nykyisen kaltaisena tai yhdistymistä pohjoiseen, etelään tai molempiin. Kyllä me järvenpääläiset varmaankin selviäisimme kaikissa vaihtoehdoissa.

Mutta tämä ehdotettu metropolihallinto onkin sitten eri asia. Minun tämänhetkisen käsitykseni mukaan siinä on kyse ensisijaisesti Helsingin ja osin kahden muunkin isomman kaupungin ongelmien siirtämisestä kehyskaupunkien kannettavaksi. Järvenpäällä ja järvenpääläisillä ei ole mitään voitettavaa minkäänlaisessa metropolihallintoratkaisussa. Me vain häviämme niissä. Siksi poliittisen toiminnan painopiste pitäisi nopeasti siirtää metropolihallinnon torjuntaan. 

Osasto 3 Vanhankylänniemessä

Keskiviikko 6.2.2013 klo 23.25 - Mikko Taavitsainen

Vierailin yhdessä muiden Ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten lautakunnan (mikä käsittämätön nimihirviö!) jäsenten kanssa Vanhankylänniemen osasto 3:lla. Kyseisellä osastolla hoidetaan sellaisia järvenpääläisiä, jotka eivät enää selviä yksin kotonaan ja tilapäisesti myös niitä, joita kyllä hoidetaan kotona, mutta omaishoitajien taakan keventämiseksi he tulevat kuukausittain muutamiksi päiviksi Vanhankylänniemeen hoitoon.

Vierailukokemus oli hyvä. Tästä palvelualueesta vastaava henkilökunta esitti asiansa selkeästi, ja lautakunnan jäsenet saattoivat myös itse nähdä reaalimaailman tältä osin. En lähde tunnelmia tarkemmin erittelemään, mutta sanon kolme asiaa. En missään tapauksessa toivoisi joutuvani vastaaviin tiloihin joskus elämäni viimeisinä vuosina. Osasto 3:n henkilökunnan vakuuttavan hyvä asenne vanhuksista huolehtimiseksi teki vaikutuksen. Sekä vanhukset että heistä huolta pitävät ammattilaiset ansaitsevat paremmat olosuhteet.

Parempien olosuhteiden aikaansaaminen on priorisointikysymys ja myös kulttuurikysymys. Jos kulttuurikaupunkina esiintyvä Järvenpää ei halua maineensa tahriutuvan jättämällä vanhimmat ja heikoimmat surkeiden olojen varaan, on lisättävä salamannopeasti osasto 3:n ja vastaavien hoitopaikkojen tarjontaa. Mikään viulunsoitto, festari, harjoitusjäähalli tai vastaava ei voi kompensoida tätä asiaa.

Minä en usko Järvenpään kaupungin pystyvän yksinään vastaamaan tähän haasteeseen ainakaan riittävän nopeasti. Toivottavasti niin kolmannella sektorilla kuin yksityisillä palveluntarjoajilla on joustavutta ja mahdollisuuksia lisätä tarjontaansa niin pian kuin mahdollista. Sanonpa asian suoraan mm. Kivipuistosäätiölle: Hakkaa päälle!

Tsemppiä osasto 3:n hienolle henkilökunnalle. Ja onnittelut palvelualueen esimiehelle, Tiina Salmiselle, joka onnistui ilmeisesti ensimmäisenä palvelualuejohtajana keräämään edes jonkinlaisia päättäjiä omalle sietämättömyyspisteelleen. Se osoittaa yritystä ja kykyä operatiivisessa johtamisessa.

Vien saamani viestin Perussuomalaisten valtuustoryhmän ja myös kaupunginhallituksen tietoon. Ensimmäisestä uskon saavani tuen oikopäätä ja jälkimäisessä koetan muodostaa riittävää koalitiota, jotta asia nousisi prioirisoinnin kärkeen. Perussuomalaisen käsityksen mukaan kaveria ei jätetä vanhuksenakaan.

Ensimmäinen valtuustokokous takana

Maanantai 14.1.2013 klo 21.13 - Mikko Taavitsainen

Järvenpään uusi valtuusto aloitti toimintansa 14.1.2013 valitsemalla puheenjohtajansa, lautakuntansa, kaupunginhallituksen puheenjohtajineen ja liudan muita luottamuselimiä. Kokous kesti 50 minuuttia, mikä oli hyvin lyhyt aika moisiin merkittäviin valintoihin.

Kokouksen lyhyys ei tarkoittanut sitä, että se olisi viety hätäisesti. Päinvastoin, se vietiin uuden puheenjohtajan, vihreiden Terho Pursiaisen, johtamana läpi erinomaisesti. Avain tuohon läpimenoon oli ennalta tehty perusteellinen valmistelu valtuustoryhmittäin ja niiden muodostamien teknisten vaaliliittojen sisällä. Suuret kiitokset siitä kaikille valtuustoryhmille.

Luottamuselimien lopulta helppojen ja yksimielisten valintojen avain oli se, että neuvottelujen tuloksena ilmeisesti kaikki ryhmät totesivat saaneensa vaalituloksen mukaisen vaikuttamismahdollisuuden seuraaviksi vuosiksi. Niinhän sen pitääkin olla. Ensimmäisen demokratia- ja yhteistyökykytestin kotikaupunkimme uusi valtuusto siis selvitti hienosti.

Meille perussuomalaisille - uudelle keskisuurelle ja paljon aloittelevia kuntavaikuttajia sisältävälle ryhmälle Järvenpään kuntapolitiikassa - oli tärkeää päästä nopeasti mukaan yhteistyökuvioihin. Ilman hyvää yhteistyötä muiden ryhmien kanssa emme nimittäin saa omia tavoitteitamme läpi. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että ainakin tässä ensimmäisen valtuustokokouksen päätöksiä valmistelevissa neuvotteluissa meidät otettiin vakavasti, eikä yhteistyökykyisyytemme ainakaan heikentynyt kauden alkajaisiksi.

Olen tyytyväinen luottamustehtävien jakoon eri ryhmien kesken. Mielestäni se heijastelee hyvin kuntavaalien tulosta.

Sain itse kaksi merkittävää tehtävää vastuulleni. Olen kaupunginhallituksen jäsen vuosina 2013-2014 sekä jäsen Ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten asioita hoitavassa lautakunnassa. Otan nuo tehtävät hoitaakseni äärimmäisellä huolellisuudella. Olen kiitollinen tehtäviin saamastani luottamuksesta tietysti kaikille perussuomalaisia äänestäneille mutta myös omalle valtuustoryhmälleni. Kuuntelen molempia tahoja herkällä korvalla.

Jotkut valtuustossa vähän ihmettelivät, miksi halusin kaupunginhallituksen jäsenyyden lisäksi paikan yhdessä palvelualuelautakunnassa. Se ei kuulemma ole perinteistä Järvenpäässä. No kerron syyn: Olen aloittelija kuntapolitiikassa. Haluan nopeasti kokemusta myös lautakuntatyöstä. Ja ennenkaikkea haluan syvää tietoa kaikkein huonoiten tuntemastani kuntapalvelujen alueesta, joka on tuki vanhusten ja vammaisten elämään. Vaaliteemoissani lupasin, että vanhempia ja heikompiakaan kavereita ei jätetä. Pääsin siis juuri siihen lautakuntaan, joka noita asioita käsittelee.

Lopuksi parhaimmat onnittelut valtuuston puheenjohtajistolle, Terho Pursiaiselle, Ulla-Mari Karhulle ja Ismo Nöjdille, sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajistolle, Helinä Pertulle, Tarja Edrylle ja Tomi Passille, saamastanne luottamuksesta ja kaikkein suurimman vastuun tehtävistä. Olkoon myös onni myötä järvenpääläisten asioita ajaessanne.

Me persut haluamme kantaa vastuuta järvenpääläisten hyvien kuntapalveluiden puolesta. Meillä on hyvä valtuustoryhmä, ja olemme valmiita yhteistyöhön kaikkien kanssa.