Ensin pahoitteluni siitä, että olen aika laiskasti kirjoitellut blogiini. Yritän ryhdistäytyä nyt, kun kuitenkin lopulta Perussuomalaisten ehdokaslista ”täyttöehdokkaaksi” suostuin, sain riittävästi äänestäjien luottamusta, ja oma ryhmänikin minut on kaupunginhallitukseen työntänyt.

Ensimmäiseksi haluan tietysti kiittää äänestäjiäni alkukesän kuntavaaleissa. Toivon tapaavani teistä mahdollisimman monia lauantaina 4.9.2021 Järvenpään torilla, missä PS:n paikallisyhdistys järjestää kiitoskahvit kaikkien ehdokkaidemme äänestäjille ja meistä muutenkin kiinnostuneille. Olen tuolloin paikalla klo 9–11.

 

Nyt otsikon aiheeseen. Kaupungin keskusvaalilautakunnan vahvistama vaalitulos kertoo suoraan, ketkä tulivat valituksi valtuutetuiksi ja heidän varahenkilöikseen. Nykyisen kuntalain mukaan valtuutetut valitsevat kunnanhallituksen, lautakunnat ja muutamat muutkin luottamuselimet. Näin tapahtui Järvenpäässäkin uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa 9.8.2021. Päätökset olivat yksimielisiä, mutta pian päätösten jälkeen muutamat valtuutetut ja useat muut valtuuston ulkopuoliset heittivät epäilyksen varjon tuon yksimielisyyden päälle.

 

Valtuuston valinnat eri luottamuselimiin toteutetaan viimekädessä vaalina, ellei valtuustoryhmien välille ole syntynyt yksimielisyyttä valinnoista. Tuolle vaalille on suhteellisuutta korostava matemaattinen kaava, joten jokainen valtuustoryhmä voi etukäteen laskea menestyksensä vaalimenettelyssä. d’Hondtin kaava voi kuitenkin johtaa merkittäviin muutoksiin riippuen valintoja tukevien valtuutettujen määristä. Esimerkiksi Järvenpään tapauksessa 11-jäseniseen kaupunginhallitukseen saa 30 valtuutetun tukiessa seitsemän jäsentä mutta 29 valtuutetun tuella vain kuusi. Sama koskee tietysti kaikkia 11-jäsenisiä lautakuntia. Siis yhden valtuutetun tuen muutos voi vaikuttaa d’Hondtin kaavan rajapinnassa kohtalaisesti luottamuselinten kokoonpanoihin. Noin ison tuen – siis 29–30 valtuutetun - saaminen kuitenkin vaatii teknisiä vaaliliittoja valtuustoryhmien kesken. Suurin yksittäinen valtuustoryhmä meillä on 11-jäseninen.

 

Noita valtuustoryhmiä isompia teknisiä vaaliliittoja on kuntalain mukaan mahdollista muodostaa. Useimmiten niitä muodostetaan luottamuspaikkaneuvottelujen helpottamiseksi ja keskeisimpien puheenjohtajatehtävien varmistamiseksi omalle ryhmälle. Niin kävi nytkin kesän kuntavaalien jälkeen. Ilmeisesti (siis en tiedä varmasti) kokoomus lähti demarien kanssa kokoamaan jo vaaliyönä enemmistöä edustavaa vaaliliittoa, jonka tarkoituksena oli varmistaa molemmille tärkeimmät puheenjohtajuudet (kaupunginhallituksessa ja valtuustossa) sekä kolme paikkaa ja samalla enemmistö kaikissa 11-jäsenisissä luottamuselimissä – siis kaupunginhallituksessa ja lautakunnissa. Tämä enemmistö (>50%) oli erittäin hyvä tavoite demarien ja kokoomuksen yhteenlasketulla 41,6 prosentin kuntavaalien ääniosuudella, jos se olisi onnistunut.

 

Olin oman PS-paikallisyhdistykseni toimeksiannosta yhteydessä kaikkiin valtuustoryhmiin (pl. kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto) vaalien jälkeisenä maanantaina ja tiistaina yrittäen viestiä seuraavaa oman 10-jäseniseksi kasvaneen valtuustoryhmäni puolesta: Hyväksymme vaalituloksen ja d’Hondtin mukaisen tuloksen (ilman vaaliliittoja) luottamuspaikkaneuvotteluissa. Tämä tarkoitti mm., ettemme haasta vaaliliittokikkailulla tai muilla tempuilla suurimmiksi tulleiden demarien ja kokoomuksen mahdollisuutta saada kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajuuksia. Tietysti kerroin PS:n valtuustoryhmän haluavan vaalituloksen mukaisen osuuden muista luottamustehtävistä.

 

Mistään ryhmästä ei minulle kerrottu vaaliliittokaavailuista tuolloin sitä kysyessäni. Mutta sitten luottamuspaikkajakoa tekevien neuvottelijoiden ensimmäisessä neuvottelussa vaalien jälkeisenä torstaina selvisi, että demarit, kokoomus, vihreät ja kristillisdemokraatit olivat muodostaneet teknisen vaaliliiton – Ryhmä 30:n (R30) – jolla oli ratkaiseva enemmistö. Tuo torstain neuvottelutuokio ei tainnut olla kuin 10 minuutin mittainen muiden valtuustoryhmien (PS, Plus, Kesk. ja Vas.) todetessa, että ehkä on mietittävä oman pienemmän vaaliliiton muodostamista. Se – alun perin vaaliliitto 21 – sitten perustettiinkin nopeasti, sillä asiaa oli pohjustettu. Enemmistövaaliliiton perustaminen ei tullut meille yllätyksenä.

 

Tässä neuvottelutaktisesti pakotetussa pienemmässä vaaliliitossa oli kuitenkin alusta lähtien hyvä yhteishenki ja pyrkimys todellisen vaalituloksen mukaiseen jakoon lautakuntapaikkojen, puheenjohtajuuksien ym. jaossa. Tässä mielessä vaaliliittojen välisiä neuvotteluja halusimme aloittaa. Valitettavasti näin ei tapahtunut, sillä saimme jokseenkin yksiniittisen ilmoituksen enemmistön – siis Ryhmä 30 – tekemästä paikkajaosta. Neuvottelut tyssäsivät tähän, ja molemmat vaaliliitot koettivat horjuttaa toisiaan saadakseen etua d’Hondtin laskusäännöistä kosiskelemalla yksittäisiä valtuutettuja tai kokonaisia ryhmiä puolelleen kesä- ja heinäkuun aikana.

 

Menemättä luottamuksellisiin keskusteluihin tarkemmin nuo kosiskelut epäonnistuivat. Mutta sitten yksi valtuutettu, Peter Hagman (Pienen ihmisen asialla -ryhmä), teki aivan oman ratkaisunsa turhautuneena Demarien sisäiseen ja R30:n paikkajakomenettelyyn. Hagman päätti julkisuudessakin perustellen irtautua Demareista ja R30:sta, jolloin muodostuivat R29 ja Vaaliliitto 22. Tämä keikautti vaalimatematiikkaa siten, että nyt Vaaliliitto 22 saikin neljän jäsenen sijasta viisi kaikkiin 11-jäsenisiin luottamuselimiin. On kuitenkin korostettava, että em. kosiskelu alkuperäisen Vaaliliitto 21:n osalta ei kohdistunut Hagmaniin, vaan hän teki ratkaisunsa itsenäisesti.

 

Vaikka vaaliliittojen kesken saavutettiin melko pian sopu periaatteista luottamuspaikkojen jäsenyyksistä, lopullista sopua esti puute lautakuntapuheenjohtajuuksien reilusta jaosta. Tiedän kyllä, että enemmistö (R29) olisi voinuti vaalimenettelyllä viedä kaikki puheenjohtajuudet. Mutta meillä Järvenpäässä nämäkin tehtävät on kyetty jakamaan suhteellisemmin ainakin vuodesta 2013 lähtien. Tämän tietävät hyvin myös R29:n muodostaneet kokoomus ja demarit. Tästä me halusimme Vaaliliitto 22:ssa pitää kiinni nytkin. Ja siksi yksimielisen neuvottelutuloksen saamiseen lopulta tarvittiin koko kesä ensimmäiseen valtuuston kokoontumispäivään asti. Ilman viimeisen päivän sopua meillä ei olisi vieläkään (tätä kirjoitettaessa 1.9.2021) uutta kaupunginhallitusta ja lautakuntia. Hyvä, että umpikuja vältettiin ja edes osittain tuosta suhteellisuusperiaatteesta kyettiin pitämään kiinni.

 

Sopuun päästiin 9.8.2021 mennessä ja hyvä niin. Ikävä maku kuitenkin jäi turhan pitkistä neuvotteluista. En niistä syytä ollenkaan demarien Jarno Hautamäkeä, joka toimi meidän suuntaamme R29:n pääneuvottelijana. Syyt ovat siis käsitykseni mukaan muualla. Ryhmien väliset neuvottelut nyt – kuten yleensäkin - ovat luottamuksellisia, joten minulla ei ole syytä avautua tätä enempää.

 

Vaaliliittojen välinen pitkien neuvottelujen lopputulos ja sopimus on julkinen, ja sitä saa kuka tahansa arvioida omasta näkökulmastaan. Pidän itse oman vaaliliittomme tulosta riittävän hyvänä ja siksi puolsin yksimielistä luottamuspaikkajakoa. Meillä Vaaliliitto 22:ssa kaikki voittivat – pienimmät ryhmät suhteellisesti eniten – todellista vaalitulosta kuitenkaan järkyttämättä.

 

Toimin oman PS-ryhmäni ja myös Vaaliliitto 22:n muiden ryhmien puolesta vaaliliiton pääneuvottelijana. Otin tehtävän vastaan nöyrästi ja uskoen ryhmien luottamukseen. En pettynyt. Annan isot kiitokset paitsi oman ryhmäni kaikille jäsenille myös Plussan, Keskustan ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmille sekä Peter Hagmanille, jotka kaikki kykenivät sulkemaan korvansa seireenien laululta.

 

Kaiken Järvenpään luottamuspaikkojen jakoprosesseissa viimeisten kolmen kuntavaalin jälkeen kokeneena haluaisin isoa muutosta. Toisin kuin meillä monissa kunnissa sama homma hoidetaan viikossa tai kahdessa. Niissä on sovittu periaatteista, jotka takaavat vaalituloksen toteutumisen ilman vaaliliittoja tai muita temppuja. Tällaiseen on siis malleja ja sellaisesta meidänkin pitäisi sopia.