Järvenpään nykyinen valtuusto laatii vielä ensi vuoden talousarvion. Nyt valittava valtuusto joutuu tietysti korjaamaan sitä, mikäli tulot tai menot eivät näyttäisi toteutuvan talousarvion mukaisesti. Minulla on vakava epäilys, että korjauksiin joudutaan. Perustelen epäilystäni seuraavassa lyhyesti.

Kaupunginhallituksen esitys ensi vuoden menoiksi tarjoaa jo heti aluksi reilun kahdeksan miljoonan euron nettovelkaantumista. Noin puolet tuosta velkaantumisesta näyttäisi kohdistuvan investointeihin (kaiketi Lepolan alueen kehittämiseen). Huolestuttavaa on tietysti se, että puolet velkaantumisesta on ns. syömävelkaa, jota ei pitäisi ainakaan taloudellisesti hyvinä aikoina syntyä ollenkaan.

Menopuolella on kyllä huomioitu menojen kasvua kohtuullisesti. Mutta esimerkiksi erikoissairaanhoitoon, jossa tänä vuonna tulee isoin talousarvion ylitys, ei ole varattu juuri ollenkaan kasvua verrattuna tämän vuoden ennakoituun toteumaan. Olisi ihme, jos HUS ei laskuttaisi ensi vuonna tämänvuotista enempää. Yhtä lailla tiukaksi on budjetoitu ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten palvelualueen menot. Näissä kahdessa on hyvin mahdollisesti 2-4 miljoonan euron miinat, jotka paljastuvat vasta ensi vuoden puolivälissä. Silloin niihin ei enää kyetä reagoimaan hyväksyttävillä säästöillä. Veikkaan siis Järvenpään ensi vuoden menopuolen aiheuttavan 10-12 miljoonan velkaantumisen, vaikka tulopuoli kehittyisi kaupunginhallituksen esityksen mukaisesti.

Mutta valitettavasti suurin huolenaiheeni liittyy juuri kaupungin tulopuoleen.  Kaupunginhallitus uskoo verotulojen nousevan kolmella prosentilla.  Tuohon kasvulukuun tarvitaan kovaa uskoa ainakin, jos seuraa yleisen talouskehityksen indikaattoreita. Sen verran hurjia lukuja on tällä hetkellä esillä yt-neuvotteluissa, tilauskannoissa ja yleisissä markkinaodotuksissa. Tuotannon supistukset, lomautukset, irtisanomiset ja niistä seuraava verotulojen pieneneminen valitettavasti taitavat koskea myös Järvenpäätä. Työ- ja elinkeinoministeriökin ennusti ensi vuodeksi huonompia aikoja myös Uudellemaalle. Sen mukaan kysyntä heikkenee niin rakentamisessa kuin teollisuudessa, ja palveluissakin kasvu hiipuu olemattomaksi.

Minun arvioni ensi vuoden yleisestä talouskasvusta on joko nolla prosenttia tai pikkuisen sen alle. Tämä käytännössä tarkoittaisi lähes nollakasvua myös kunnallisveron tuotossa. Tästä nollakasvusta syntyy noin 2-4 miljoonan euron vaje tulopuolella verrattuna kaupunginhallituksen optimistisen kasvun arvioon.

Kun summataan menopuolen velkaantuminen (10-12 miljoonaa) ja tulopuolen mahdollinen vaje (2-4 miljoonaa), päästään 12-16 miljoonan alijäämään verrattuna tasapainossa olevaan budjettiin. Se olisi katettava jollain ensi vuoden aikana. Summa on niin iso, että mitkään säästöt eivät riittäisi – sellaisia ei saataisi aikaiseksi, vaikka jo helmikuussa pantaisiin menojen täysjarrutus päälle – jos peruspalveluista kuitenkin haluttaisiin pitää kiinni. Ratkaisua jouduttaisiin hakemaan lisätalousarviosta, joka kasvattaisi Järvenpään nykyistä lainaa lähes kolmasosalla.  Se olisi todella iso nettolainauksen kasvu yhdelle vuodelle varsinkin, kun vain pieni osa siitä kohdistuisi investointeihin.

Ehkä olen pikemmin pessimisti kuin optimisti menojen osalta, mutta tulojen osalta olen jokseenkin varmasti realisti. Varmaa kuitenkin on, että ensi vuonna kaupunki velkaantuu ennätystahtia. Se tarkoittaa sitä, että ensi vuonna valtuustossa käytetään rajusti punakynää menopuolella. Ei tule olemaan uudella valtuustolla helppo vuosi edessä.

Rahoitusvaje ainakin osin ratkeaisi tietysti myös kunnallisveroa korottamalla. Mutta siihen tarvittaisiin noin sentin korotus, siis veroprosentin nosto 20:en. Ei ihme, että Järvenpään johtavat puolueet, Kokoomus ja SDP, eivät ole vaalikampanjoissaan halunneet puhua taloudesta.

Olen aiemmissa blogikirjoituksissani kirjoittanut niistä rakenteellisista ongelmista, joita Järvenpään budjetoinnissa mielestäni on. Ne virheet on korjattava viimeistään vuoden 2014 talousarviossa, tai velkaantuminen/verojen korotukset jatkuvat. Lisäksi jostain on saatava nopeasti miljoonaluokan rakenteellisia säästöjä. Minä haluan turvata lakisääteiset peruspalvelut. Siksi minun säästötähtäimeni osuu ensimmäiseksi kulttuuripalveluihin. Mutta on selvää, että sisäistä toiminnan tehostamista ja säästöjä tarvitaan kaikilla palvelualueilla, jotta kulttuuripalveluja ei tarvitse karsia kohtuuttomasti.